Remun agiliidon kevään päätöskisat

Eilen oli Remun agiharkkojen talvi-kevätkauden päättäjäiset ja koutsimme teki pikkukisaradan. Ensin saimme harjoitella rataa pätkissä ja sitten verenmaku suussa kisaamaan.. :)
Ekaksi aloitettiin 1-4 esteistä, aita, pituus, aita ja putki numeron puoleisesta päästä sisään. Remuhan ei malttanut millään odotella, vaan syöksyi ihan omatoimisesti hyppimään radalla aitoja ja sinkoilemaan putkiin ja hyppimään Empun syliin yms yms.. Ja eikun koira takaisin ensimmäisen esteen taakse ja taas uusi yritys _ Remu meni kaksi ekaa estettä kivasti ja kolmannen jätti väliin ja siitä putkeen väärästä päästä. Annina pyysi kokeilemaan ohjausta vasemmalta puolelta, josko se sitten auttaisi, mutta putki veti koiraa niin hemmetisti luokseen, että se olikin taas siellä väärällä putken suulla. Seuraavalla kerralla sain koiran istumaan lähdön taakse ihan suorassa linjassa, en edes ehtinyt lähteä liikkeelle, kun se hyppäsi kaikki esteet hienosti pudottaen kyllä viimeisen riman ja sinkosi putkeen, mutta löi jarrut putken suulla kiinni. Huoh.. Ajattelin jo tuossa vaiheessa, että ei taaskaan ole meidän päivä, mutta sitten lähetin sen pituuden takaa ja siitä sainkin onnistuneen suorituksen ja sitten koiran vaihto.
Seuraavaksi harjoiteltiin esteet 5-10. Vitoselta kutoselle piti tehdä valssi ja sitten pinkoa taas minkä jaloista kerkesi seuraavalle esteelle _ tämä menikin jo vähän paremmin, sain koiraakin paremmin haltuun kuin lähdössä.
Lopuksi sitten kisasuoritus, Anna otti aikaa, joko Emppu tai Maija kuvasi videolle ja toinen laski virhepisteet. Hylkyhän meille tuli, mutta päästiin lopulta jopa rata loppuun asti suoritettua. Paras meidän aika taisi olla 14 sekuntia, kisan ylivoimainen voittaja pari oli Emppu ja Kola huimalla 11 sekunnin ajalla ja nollaradalla! Wohoo.. Emppu kylläkin omassa blogissaan hyvin kirjoitti, että jokainen meistä voitti oman luokkansa ylivoimaisesti, Maija Nemin kanssa narttujen mediryhmän, me Remun kanssa alottelijoiden ryhmän ja Emppu Kolan kanssa formulakiihdytysajoryhmän.. :) Olipas taas mielettömän kivaa sekä ohjaajalla että koiralla, kunhan muistan ensikerralla ottaa vettäkin koiralle mukaan, kun kieli roikkui melkein maassa asti.. :)
Lopuksi Annina otti Remun haltuunsa ja vei sen radan läpi ja koirahan meni kuin rasvattu, hyvällä ajalla ja nollaradalla, eli tuli heti mieleen, onko ohjaajassa vai koirassa vika.. :))) No kyllähän mä sen tiedän että ohjaajan pitää petrata vielä paljon, ennenkuin saan Remunkin toimimaan samalla lailla kuin se toimii Anninan kanssa..

Ensiviikosta alkaakin sitten kesäkauden treenit, uusia tuulia odotellessa! Kiitos Annina ja Anna viimekaudesta, ilman teitä ei oltaisi päästy tälle tasolle, missä nyt ollaan! :)

Hakuleiri Räyskälässä 23.4.

Hakuleirin kesto oli kokonaisen viikonlopun, mutta Ronjan kanssa kurvattiin paikalle lauantaipäiväksi. Olipas taas pitkästä aikaa oikeastaan mukava rämpiä metsässä. (Motivaatio ollut hukkanimisessä paikassa jo pidempään, mutta näköjään se vähän pilkisti päätään, kun oikein yritti). Kouluttajana meillä oli Jessica Ristimäki ja erittäin hyvää oppia saatiinkin. Ryhmässämme oli ensin viisi koirakkoa, mutta yksi lähti jo ensimmäisen metsärypistyksen jälkeen, joten toiseen osioon jäi siis neljä koirakkoa sekä ohjaaja, joka myös lopuksi otti omille koirilleen muutaman piston. Ronjalle otettiin vain tuuliharjoituksia, eli nenänavaamista. Ukot umpipiiloihin eri matkan päähän keskilinjasta, jotkut ihan lähelle ja jotkut jopa viiteenkymmeneen metriin. Lähdin kävelemään koiran (hihnassa) kanssa viistosti kohti ukkoa ja kun Ronja sai hajun maalimiehestä, sen kyllä huomasi, nosti pään korkealle ilmaan, antoi pari haukkuilmaisua ja häntä alkoi heilumaan, niin kehuin koiraa ja joko lähetin sen siltä seisomalta suoraan maalimiehelle tai sitten otimme muutamia askeleita taaksepäin ja lähetin koiran tai vaihtoehtoisesti palasimme keskilinjalle ja lähetin sen sieltä ukolle. Pointti oli, että lähetys tapahtuu rivakasti, enkä jää ihmettelemään, muuten katoaa mielenkiinto koiralta. No kerran niin tapahtui ja Ronja lähti juoksemaan ihan omia polkuja, teki kunnon kunniakierroksen, eikä tullut vaikka huusin sitä, no lopulta tuli ja sain lähetyksenkin onnistumaan. Siihenkään en kiinnitä huomiota, kun mennään yhdessä maalimiestä kohti, jos Ronja haistelee maata, kävellään vaan eteenpäin, mutta jos jää paikoilleen haistelemaan, niin sitten pieni nykäisy ja matka jatkuu.. Saatiin lopulta oikein onnistuneet treenit.

Remu oli Ejalla ja Pepellä hoidossa koko viikonlopun, sillä oli ollut kivaa, kun olivat käyneet maalla ja se oli saanut juosta vapaana ja järsiä keppejä mielettömiä määriä. Ei ollut nukkunut sängyssä vaikka olisi saanut ihan luvan kanssa mennä sänkyyn. Perheen marsukin oli ihan ihgu, mutta siihen Remu ei saanut tehdä kovin läheistä tuttavuutta, hyvä niin.. :) Voi sitä iloa, kun Ronjan kanssa sunnuntaina käytiin herra hakemassa kotiin. Kyllä se koiramamma taisi olla vähän ihgumpi, kuin tämä ihmismamma sitten loppupeleissä.. Hmmm..

P.S. Tänään (ma) kävin ostamassa isselle Panasonicin videokameran, nyt alkaa opettelu ja sitten pääseekin kuvailemaan agiliitoja yms..

Ensimmäiset viralliset agikisat Lohjalla

Tänään korkattiin ensimmäiset kisat Lohjalla Aurlahden kentällä. Yhdeksältä oli ensimmäisen radan (agility) rataantutustuminen ja koska meitä oli paljon koirakoita, jaettiin tutustuminen kahteen osaan. Ensin tuomari piti meille "puhuttelun" ja siitä ensimmäinen ryhmä pääsi rataan tutustumaan. Seuraavaksi oli sitten meidän jälkimmäisten vuoro. Kenttä oli toooosi märkä ja mitä enemmän radalla porukkaa juoksi, sen mutaisemmaksi ja liukkaammaksi se kävi. Yksi kaatuminen nähtiin, mutta muuten taisi moni selvitä pelkillä lipsahduksilla ja säikähdyksillä.

Agiradan ihanneaika oli 49s ja meillä aikaa kului 55,36. Viisi virhepistettä tuli radalta, kun meidän kepit on vielä vähän hakusessa, niin siinähän se virhe sitten tuli kuten uumoilinkin. Olin toooodeeella tyytyväinen, koska en kaatunut, saatiin rata suoritettua loppuun, Ronja ei käynyt tutustumassa ratahenkilöihin ja kuunteli mua, kepitkin meni vaikkakin hitaasti.. Sijoituttiin 21/53.

Hyppyradan ihanneaika oli 47s ja meillä kului siihen aikaa 53,06. Tämä rata tuntui helpolta ja lopulta sitä se olikin, saatiin kymmenen virhepistettä, yllätys yllätys, kepeiltä, mutta rata saatiin kunnialla loppuun ja sijoitus oli 22.

Nunolle ja Ullalle Onnittelut täältäkin vielä hienosta hyppyradan nollatuloksesta ja ykkösijasta! ;)

Videota tulossa myöhemmin.

Rally-alo-kisat Porvoossa

Ronjan toiset rally-toko alokasluokan kisat korkattiin Porvoossa 11.4.2010. Ihme kyllä en jännittänyt kotona, enkä vielä matkallakaan juurikaan, mutta itse kisapaikalla iski paniikki. Saimme silti hienot pisteet 91/100.Tälläkertaa emme sijoittuneet, mutta oltiin kuudesta perroista toiseksi parhaita! :) Seitsemälläkymmenellä pisteellä olisi päässyt luokan läpi, joten olen enemmän kuin tyytyväinen meidän suoritukseen. Tämä on ihan meidän laji, kun ei tarvitse viilata sitä pilkkua ja saa höpöttää koiralle kokoajan. Sitten luovutan koiran ohjaamisen Anninalle, kun siirrymme avo luokkaan, koska jännitän sitä irti seuraamista sen verran paljon.. :) Kyllä mulla on aika suloinen musta otus. Rainer tuli katsomaan meidän suorituksen ja nappasi koirat mukaansa, kun asuvat hallilta kilometrin päässä. Palkintojenjaon jälkeen kurvasin Doralandiaan kylään, jossa on aina niiin hyvä palvelu, oli ihanaa savustettua lohta pöydässä ja pullat leivottu! Nam.. :)

tämä ei nyt suostu lataamaan viideota, mutta yritetään myöhemmin uudelleen..

Remusta tulee iskä!

Remun morsian Mikku (Hermans Miguela) kävi tänään ultrassa ja mahassa oli näkynyt viisi pienokaista, eli vapun tienoilla Remusta tulee iskä ja Ronjasta taas mummi! Täällä nyt odotellaan sitten pentu-uutisia, sekä kuvia.. :)

Remu uudessa (ei vielä ihan valmiissa) lookissa

Remulla tunnetusti pitää olla aina jokin kainaloinen, tässä apinakapina leukalämmittimenä..

väsynyt kaljumiäs

Ja pitihän Ronjankin päästä kuvaan.. Rouva röhnöttää ..

Remun näytelmät Tre Kv 21.03.2010

Sunnuntai aamulla lähdettiin puoli kahdeksan kohti Tamperetta ja matkalta noukittiin Raimo mukaan esittämään Remu. Tuomarina näytelmissä oli saksalainen Horst Kliebenstein. Arvosteluksi tuli EH seuraavin kommentein;
Hyvä koko. Saisi olla himan vahvempi. Erittäin hyvä karva. Pää voisi olla hieman pidempi. Korkealle kiinnittyneet korvat. Tasapurenta. Kuiva kaula. Ylälinja kunnossa. Rintakehä voisi olla syvempi. Takaosassa hyvä potku. Etuliikkeissä kyynärpäät hieman ulkonevat.

Arvostelu oli ok ja olin siihen tyytyväinen. Pohdin vielä yhtä näyttelyä, mutta myös karvojen leikkuuta ja karvat meni näyttelyn edelle. Ehtiihän tuo vielä näytelmissä juosta.

Alla kaksi kuvaa lainattu Mari/Kennel Vivaracho, loput omia.







Remu the portugeesilook.. kjäh kjäh..

Ronjan ekat mölliagit korkattu!

Tänä aamuna suunnattiin kohti Lohjan Kirkniemeä ja siellä meitä odotti ihka ensimmäiset mölliagilitykisat. Jännitti niin pirusti, että tuli koukattua parikymmentä kilometrin ylimääräinen lenkki, kun liittymät meni hups vaan ohi.. :) Loppujen lopuksi päästiin perille ja käytiin ilmoittamassa meidät kisoihin. Ensin tehtiin Karon ja Jackin kanssa alkulenkki, johon Remukin pääsi osallistumaan, muuten herra istuskeli autossa, mutta ollen kumminkin "mukana", eikä tarvinnut jäädä yksin kotiin. Koirat takaisin autoon ja katsomaan minien rataantutustumista ja ekoja suorituksia. Jännitys välillä kohosi huippuunsa ja sitten taas laski mukavasti. Käytiin hakemassa koirat hallille ja lämmiteltiin niitä esteillä ja liikuttamalla. Sitten koirat seinään kiinni ja alkoi meidän rataantutustuminen (oli siinä meditkin välissä). Rata tuntui suht.helpolta, mutta oli siinä pari kohtaa, mitä piti miettiä miten kannattais ohjata, no omat ohjaustekniikat taas unohtui ensimmäistä valssia lukuunottamatta ihan täysin. Radan jälkeen sai ottaa uusintaradan, jota ei otettu mukaan tuloksiin ja se menikin sitten huonommin kuin eka, onneksi. Saatiin viisi virhepistettä, kun Ronja kävi tutustumassa ratatätiin, joka taisi olla ratasihteeri ja kun tuli takaisin niin jäi pyörimään mun eteen vaikka putkeen kävi käsky. Video kertoo loput.

Ronja on sittenkin ISOkokoinen

Käytiin Purinalla hakemassa kisakirjat ja mittauttamassa koirat. Mittauksen suoritti tuomari ja Ronja väänteli ja käänteli ensin itseään, mutta taikanamit teki tehtävänsä ja R seisoi loppupeleissä kunnolla ja suorassa. Säkäkorkeudesksi tuomari sai 47 cm, olen aina kuvitellut Ronjan olevan 45 cm, joten onhan tuo sitten iso nartuksi. Onhan sen painokin 18-20 kg:n välillä. Olis kiva päästä mittaamaan virallisesti Remukin, en usko että noilla olisi vaan 3 cm korkeuseroa. Päätelmäni on ollut että Remu olisi 50 cm:n paikkeilla.

Rally-tokon video

Empun kuvaamaa videota rally-toko kisoista. Ei paljoa meikältä hymyä irronnut, vaikka hauskaa piti olla molemmilla, no Ronja sentään heilutti iloisesti häntää.. :)