lauantai 19. joulukuuta 2009

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!


Perhe Tykkyläinen toivottaa kaikille sivuilla kävijöille hyvää ja rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2010!

tiistai 15. joulukuuta 2009

Pomppa

Kävin sunnuntaina koiramessuilla ja ihastelin siellä Pomppamyyntikojun takkeja. En uskaltanut tehdä kauppoja, kun ei ollut koira mukana, enkä pystynyt sovittamaan. Sovittiin myyjän kanssa että hän ottaa minuun yhteyttä ja menen Malmille Pompan varastolle, otan koirat mukaan ja sovitan takkia. No Remu sai pomppansa, eikä Ronja tietenkään voinut jäädä pekkaapahemmpaksi ja niinhän mamma sitten osti Ronjallekin oman pomppansa. Remu sai rusean ja Ronja tietty punaisen. Kukkaro huutaa armoa, mutta nyt on näillä pirun pakkasilla koirilla ainakin lämmin.

Remu ja lankakerä

Aamulla heitin Pasin töihin, ja kävin samalla matkalla kaupassa, eli pois olin max. tunnin.. Mitäpäs meidän herraotus sillävälin olikaan keksinyt. Kerrankin sain sen itseteosta kiinni, kun todistusaineisto oli suorastaan takertunut herran ympärille. Viimeviikolla kun käytiin kaupassa, niin ilmeisesti herra oli varastanut ruokapöydältä pussin missä oli lankakeriä ja ne oli levitelty eteiseen, kahta eri lankaa joista toiset sain kerittyä mutta toisesta langasta jäi möykky, mitä en saanut selviteltyä ja jätin sen olohuoneen pöydälle ja nyt aamulla kun tulin ovesta sisään oli tämä möykkylankakerä kiertyneenä Remuun. Ihmettelenkin kun Ronja ainoastaan oli mua ovella vastassa ja kohta tuli Remukin punaiset hapsulangat mukanaan. Nauratti niin pirusti, mutta yritin pitää pokan naamalla ja olla kommentoimatta mitenkään, Remu oli juuri sen näköinen, että _mämitäänoletehnytlangatvaanloikkasiminuun_ ja häntä heilui iloisesti. No eihän siinä auttanut kuin päästää koira pinteestä. Nyt niitä lankoja ei ainakaan enää saa selvitettyä.. Yrittiköhän se kutoa itselleen villapaitaa? :) Ja nyt selvisi se kumpi meillä touhuaa täällä kun ovat keskenään kotona.. <3

Remun korvalääkäri

Käytiin eilen Remun korvan takia lekurissa, kun sille kerääntyi oikeaan korvaan kokoajan mustaa likaa ja töhnää. Olen sitä yrittänyt putsailla ja nyhtää karvoja irti, mutta aina sinne kerääntyi likaa. Toinen korva on ihan puhdas. Lekuri rauhoitti Remun ja samalla nyhti syvältä läheltä tärykalvoa karvoja ja likaa. Siellä oli kunnon paakku, joka toivottavasti nyt pysyy poissa. Samalla rapsutti vähän takahampaista keltaista möhnää pois. Kaveri ei olisi millään halunnut heräillä vaikka laitettiin herätyspiikki. Patjalla tuntui kivalta kölliä. No sitten kun herra sieltä nousi, niin hoiperteluahan se oli. Ei käynyt edes iltapissalla vaan könysi itsensä sohvalle, johon peittelin sen viltin alle. Samasta asennosta heräsi aamulla yhä viltti päällään. Voi kyynel, miten suloista. Toivottavasti korva nyt on parempi.

torstai 12. marraskuuta 2009

Remun ilta

Eilen kun tulin töistä kotiin, ehdin piipahtaa siellä parikymmentä minuuttia, kun sitten olikin jo taas lähdettävä. Remulle ruuat matkaan, treeniliivi päälle ja auton nokka kohti Itää ja osoitteena Annan koti. Osallistutaan Ronjan kanssa Rally-toko kurssille ja eilen oli infotilaisuus Annalla. Sain luvan ottaa Remun mukaan, koska sieltä lähdimme suoraan vielä agiliitelemään. Remuhan käyttäytyi ihan koiramaisesti, ei riekkunut, mitä nyt kävi kerjäämässä kaikilta rapsutuksia. Tullessamme Remu joutui pusutulitukseen., kun pieni Neva päätti pusuttaa Remun pöpiksi. Remu oli jo hätää kärsimässä ja teki harhautuskäännöksiä ja yritti päästä tilanteesta pois, mutta Neva vaan hyökkäsi uudelleen kimppun. No eihän siinä Remun auttanut muu kuin ärähtää muutaman kerran matalan murinan säestyksellä, niin pikkuneiti heittäytyi seljuulleen. Ja taas sinkosi siitä uudelleen pusuttelemaan. Yläkerrassa meno vähän rauhoittui, kun Neva kävi sitten puremassa ihmisten jalkoja, käsiä, huulia ja korvia.. Remulle teki tosi hyvää olla ihmisten ympäröimänä ja kun se sai itse käydä hakemassa huomiota, kuka sitä siten antoi tai jätti antamatta, mutta että kenenkään ei sitä tarvinnut kutsua luokse. Se kun ei ole niin vieraiden perään, paitsi sitten muutamien tuttujen, jotka ovatkin asia erikseen.. :)

Agilityssä se kävi vähän sinkomassa omia juoksujaan, ei millään olis malttanut kuunnella mitä piti tehdä, mutta kun mulla meinasi pinna palaa, niin kyllä se sitten tuli mukana ja näytti että kyllä mä osaan, en vaan aina viitsi.. Remu palkkautuu mukavasti sekä namilla että lelulla, lelusta näyttää kyllä saavan sekin spurttivaihteen päälle. Kun vielä saisi nuo omat ohjaukset hallintaan, niin koirakin voisi ehkä pystyä niitä lukemaan paremmin. Eilen tehtiin valssiharjoituksia, takaaleikkausta, pituus, muuri, aita eteenmenoa, sekä puomia. Puomilla Remu ei onneksi kiidä niinkuin Ronja, ja malttaa jopa pysähtyä kontaktille.. Jee, oikein onnistunut ilta.
Kiitos siitä kuuluu Annalle ja Anninalle ja agilitytreenikavereille!

maanantai 9. marraskuuta 2009

Remu maalaiskoira

Kävin eilen päivällä mummolla siivoamassa Kalliossa ja jätin Remun autoon siksi aikaa, kun tuo ei viihdy mummon luona ollenkaan. On pentuna säikähtänyt siellä jotain, niin ei pysty olemaan rentona ollenkaan. Ajattelin tehdä lenkin Töölönlahden ympäri Remun kanssa, kun aamupäivällä olin Ronjan kanssa pentutreffeillä eikä Remua huolittu sinne mukaan. Ajoin auton Töölönlahden reunalle ja kuinka ollakaan, Remuhan oli ihan jäykkänä koko matkan eikä pystynyt haistelemaan, eikä sitä kiinnostanut muut koiratkaan ollenkaan saati linnut.. Enhän mä muistanut että tuo meidän otus on senverran ääniherkkä, että junat ja ratikat sai sen ihmettelemään noita kummallisia ääniä niin paljon ettei sitten herra pystynytkään nauttimaan kävelylenkistä ollenkaan. Muutama koiranomistajakin väkisin tuputti omat koirat iholle, eikä se hetkauttanut Remua millään tavalla.. yleensä tuollainen olisi aiheuttanut jonkinlaista kiinnostusta.. :) Voi meidän pientä "maalaiskoiraa". Täytyy myöntää, kun rupesi kuuntelemaan, niin onhan tuolla keskustassa huomattavasti meluisampaa, kuin meidän kotinurkilla Suutarilassa. Ja sitten taisi olla ihmisiäkin liikaa Remun mielenrauhalle, kun jouduimme väistelemään lastenvaunuja ja ohittelemaan hitaasti käveleviä ihmisryhmiä ja tuli fillaristejä ja lenkkeilijöitä joka suunnasta. Eli me ei ainakaan koskaan voida muuttaa keskustaan Remun kanssa asustelemaan, Ronja kun on asustanut ekan elinvuotensa Kalliossa, ei piittaa noista äänistä millään tavalla. Hauska miten nämä yksilöt ovat niin erilaisia. Ja jännintä asiassa on ettei Remu ole paukkuarka ollenkaan ainoastaan ääniherkkä yksilö.

Pentutreffeillä

Käytiin Ronjan kanssa "kuokkimassa" eilen Ronjan lastenlasten treffeillä. Kaikki viisi suloista pentusta oli paikalla, Sessan, Cara, Miisa, Zili, ja Noki, sekä näiden äiti Miisa. Kolme mustaa neitosta olivat niin samannäköisiä, ettei niitä pystynyt näin äkkiseltään tunnistamaan. Noki ja Zili ovat myös väritykseltään hyvin samanlaiset, mutta Noki on huomattavasti siskoaan isompikokoisempi. Ronja viiletti pentujen seassa ylpeän mummon roolissa ja juoksi Miisa-äipän kanssa kilpaa pitkin peltoja. Kolan kanssa otettiin myös muutamat juoksukilpailut, mutta pikku-Noki on vieläkin näkymätön. Ronjalle Noki on täysin ilmaa, sitä ei vaan ole olemassa. No ehkä kun pikkumies kasvaa, niin alkaa sekin saada osaansa mummon kurista.. :) Oli mukava tutustua uusiin koiriin ja heidän omistajiinsa. Toivottavasti tapaamme joskus uudelleenkin.

Kuvia tulossa, kunhan saan ne ensin ulos kamerasta.

lauantai 24. lokakuuta 2009

aamulenkki metsässä

Nyt harmittaa, kun unohdin kameran taas kerran kotiin. Käytiin Tuusulan metsissä pyörimässä aamutuimaan ja mukana oli tietysti nämä kolme ja Jassi-portugeesi omistajansa kera. Koirat juoksivat tunnin lenkin aikana varmaan nelinkertaisen matkan, mitä me omistajat hiljakseen käveltiin. Remulla eikä Ronjallakaan ole mitään Sesseä vastaan ulkona, siellä kaikki neljä juoksivat ja törmäilivät ja kisailivat kepeistä ja mitään sanomista ei ollut, mutta täällä sisällä asia on ihan toinen. Kumpikin kyräilee Sesseä ja jos Sesse uskaltautuu olohuoneeseen näiden kahden valtakuntaan, niin alkaa murinakonsertti. Se suorastaan hämmentää Sesseä, jolla virtaa vieläkin riittäisi pikkusisäleikkipainimiseen. Kyllä tuo silti uskaltautuu jopa sohvan lähelle heiluttamaan viattomana häntäänsä, vaikka kaksi sohvalla makoilijaa sille hymyilee ja murisee.. Ei ole helppoa olla nuori portugeesiuros vieraalla maalla. Yö sentään meni yllättävän hyvin, makuuhuoneeseen tietysti Sessellä ei ollut mitään asiaa, mutta tuo sitten vietti yönsä eteisessä patjalla ja kaksi muuta nukkuivat ilmeisesti sohvalla.

perjantai 23. lokakuuta 2009

Vieraileva tähti

Tänään kurvasi auto pihaan juuri samalla sekunnilla kuin minä tulin töistä ja auton takakontista loikkasi Sesse-portugeesi ulos. Hihan käteeen ja kassi olalle ja koira jo lähtikin vetämään kohti ulko-ovea, eikä sitä edes kiinnostanut mamman ja papan lähteminen. Luulin että meillä Remu pistää Sessen kuriin ja nuhteeseen, mutta väärä luulo; se olikin rouva-Ronjalainen. Taisi sanoa aika ilkeästi, koska Sesse vietti ajan eteisessä oven luona. Lähdettiin autolla Haltialan pelloille juoksemaan ja koirat viilettikin pitkin mutaisia peltoja. Seistessäni selin metsään päin, niin eikös siellä sitten ollutkin koirakko ja kuulin kun nainen huusi, että sun koirat on täällä.. No koko lauma tietty siellä haukkumassa ja minä kutsumaan nakin voimalla niitä luokseni, Remu ja Ronja tulikin ja kävi Sessekin pari kertaa kääntymässä, mutta kävi uudelleen haukkumassa, mutta lopulta tuli luokse ja sain sen kytkettyä myös. Jännitti pikkisen miten Sesse tulee luokse, mutta tosi hyvin loppupeleissä tuli. Jatkettiin sitten hihalenkkiä teitä pitkin ja mentiin uudelleen toiselle pellolle missä jatkettiin vielä juoksemista. Kutsuin niitä aina vähän väliä luokse ja hyvin tulivatkin kun mukana oli pussillinen nakkeja. Takaluukkuun kolme mutaista koiraa ja sitten kotiin suoraan suihkuun tassu ja masupyykille. Nytkaikki rahottuivat vihdoin kun äsken vielä eteisestä kuului piippausta, "kukaan ei leiki mun kaa".. Meidän äiti-poika on senverran sisäänpäinkääntyneitä, että sisällähän ei muiden kanssa leikitä. piste. Siihen oli siis Sessenkin tyydyttävä.. :) No ei se rauhassa oleminen kauaa kestänytkään.. :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Esineruutua ja hierontaa

Yhdentoista aikaan olimme tänään Sipoossa. Tänään vuorossa oli pellolle sekä nurmikolle tehdyt esineruudut. Voih ja oih.. Kuvittelin että tää on ihan helpponakki Ronjalle, joka oikeesti tietää, että ne esineet täytyy sieltä hakea ja tuoda mammalle, mutta mitä tekee Ronja.. Se ensin spurttaa koko alueen läpi muutamaan kertaan lämmitelläkseen (vaikka oli sillä villapamppoo päällä) ja sitten se haahuili yli alueen ja kun sen kutsuin takaisin, niin sitten se näyttikin jo mulle keskaria, että kuule hae itte esinees, mä en taho ja piste. Eka esine mentiin yhdessä hakemaan, se oli sellainen muovinen puolirengas. Ronja seisoi miltei sen päällä, mutta ei ollut huomaavinaankaan sitä. No sain sen ottamaan esineen, sitten juoksemaan takaisin lähetyspaikalle, niin se pirulainen vaan pudottaa esineen ja kun käsken sitä tuomaan sen uudelleen, niin Ronjan mielestä se on lopullisesti kadonnut, eikä millään sitä suostunut enää löytämään.. HUOH.. Pakolla sitten jos ei hyvällä, eli esine noukittiin ehkä noin seitsemän kertaa sieltä maasta mukaan kunnes päästiin lähetyspaikalle luovuttamaan se. Seuraavaa esinettä Ronja ei suostunut lähteä edes haahuilemalla etsimään. Pakko keinot siis taas käyttöön, ettei se pääse kuin koira veräjästä. Ja lopputulos oli, että nyt oltiin alueen toisessa päässä taas yhdessä ja näytin rouvalle että tässä tämä sukka on, mikä piti SINUN käydä hakemassa ja TUOMASSA minulle, mutta ei. No sukka saatiin yhdellä tuonnilla takaisin lähetyspaikkaan ja luovutus ja palkka. Sitten kun kerran rouva ryhtyi kusipääksi, niin otettiin vielä nurmikentän esineet samaan syssyyn. No alue käveltiin uudelleen ja esineet näytettiin otukselle, ensimmäinen meni ok, mutta toinen ei olis kiinnostanut millään, mutta kyllä sekin sitten tuotiin.. Ja tästä lähtien siis joka treeneissä on esineruutua.. :) No loppuun otettiin vielä pienipätkä seuraamista, että saatiin onnistuntut treeni molemmille..
Remun kanssa ollaan tosi vähän otettu esineruutua, joten sillä ei ollut kuin yksi esine, mikä heitettiin ilmaan ja samalla käsky ja koira esineelle ja sitten kehukehukehu ja toive että tois mulle asti. Meidän nouto on vaan ihan hakusessa, joten Remu kyllä otti esineen ja toi sen alueen ulkopuolelle, mutta ei tietenkään mulle. No sain esineen Remulta ja sitten leikittiin sillä ja se sai kantaa sitä hetken aikaa ja olikin aika polleana, katsokaas mikä mulla on.. Siitä sitten koira autoon ja muiden treenauksia seuraamaan.
Lopuksi sitten siirryttiin Heidille ja ensin Remu ja sitten Ronja hierottavaksi. Molemmat otukset on sellaisia venkuilijoita, eikä millään osata rauhoittua ja rentoutua, että vois vaan nauttia hieronnasta, mutta oli ne kyllä jumissakin, joten varattiinkin sitten heti parinviikon päähän uusi aika. Kiitos treeneistä ja hieronnasta Heidi! :)

perjantai 16. lokakuuta 2009

Saunatontut




Tässä sitten pari kuvaa saunasta.. Remua vähän jänskätti, kun hyppäsi lauteille, niin tietty alin palli kaatui.. :) Hassu otus..

Nakupellet

Pöytä. Trimmeri ja terä. Öljyä. Siinä tarpeelliset tarvikkeet, sitten tarvitaan enää kaksi kappaletta vesikoiria. Molemmat otukset katosivat kummasti, kun kaivoin nämä edellämainitut tarvikkeet esille. Ronja oli ensimmäinen uhri. Pään ja etutassujen ajelemisesta jouduttiin keskustelemaan, muuten meni yllättävän leppoisasti ajelu. Remu oli seuraava uhri. Pää meni tälläkertaa todella hienosti (jos näin voi sanoa trimmauksesta yleensäkin), etutassujen ajelu aiheutti myös keskustelua ja jopa murahduksia (mammalta) mutta muuten meni suhteellisen hyvin. Karvaa tuli yllättävän paljon, vaikka viime ajelusta ei olekaan kuin pari kuukautta. Nyt meillä on kaksi ihanaa nahkakoiraa. Käytiin pihalla juuri ja voisin sanoa että Ronjalle kasvoi jonkinmoinen elin otsaan, sen verran otti pannuun kun joutui käyttämään takkia, kun en ole vielä suihkuttanut niitä ja irtokarvat kutittaa. Sauna on lämpiämässä, joten ajattelin ottaa ne sinne mukaan ja suihkuttaa ne saunasta tullessa. :) Saunomisesta ainakin Ronja tykkää.. Katsotaan mitä Remu siitä sanoo..




Remun takki..



Kaksi nakupelleä..


torstai 15. lokakuuta 2009

Metsälenkkiä, tottista ja kylpyä..

Tänään töistä tullessani lähdinkin melkein heti liikkeelle. Suunnistettiin kohti Jakomäen metsää ja siellä treffattiin Emppu, Kola ja Noki. Koirat juoksivat kieli vyön alla ja pysähdyspaikalla oli lätäkkö mikä oli jäätynyt ja kaikki koissut kävivät jäätä rikkomassa, mutta vettä ei ollutkaan, vaan se oli umpijäässä, no saivat paloja irti, jota sitten söivät.. Fiksuja otuksia..
Jakiksesta suunnattiin kohti Myllypuron väestönsuojaa, jossa tottisteltiin. Olipa kiva pitkästä aikaa päästä touhuamaan molempien kanssa. Ronjakin suostui olemaan kiljumatta, kun odotti omaa vuoroaan.
Äskettäin kävi molemmat koirat vielä suihkussa, koska huomenna lähtee molemmilta turkki. Siitä sitten huomenna lisää..

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Remu agilityssä

Remun kanssa on aloitettu agility ja nyt olikohan neljäs vai viides kerta kun oltiin mukana. Remu on oppinut odottamaan esteen takana istumassa, mikä oli minulle ihan superyllätys, kun ennen pomppasi aina makuulta tai istumasta ylös jos minä lähdin liikkeelle. Jee.. Remu on myös seinässä hiljaa, toisin kuin Ronja, joka haukkuu omassa ryhmässään sekä odottaessa, että suorittaessa. Remu palkkaantuu sekä namilla että lelulla, ja yritänkin palkata sitä enimmäkseen lelulla, nyt tietty vielä alussa käytetään paljon namia, kun harjoitellaan yksittäisiä esteitä. Tänään meillä oli vuorossa pituus, sekä A. Aan kiipeää hirmuvauhtia ja sitä joutuu pikkasen hihnalla rauhoittamaan, että pysyy kontaktilla. Pituuden kanssa ei ollut ongelmia ja lopuksi Remu suoriutui jopa kolmen esteen yli, eli ensin aita, sitten pituus ja lopuksi aita. Ok nämä oli kaikki suorassa linjassa, mutta kumminkin. Mamman riemu oli rajaton, kun herra kiisi esteet hienosti yli..

Uusi blogi

Päätinpä aloittaa ihan uuden blogin, katsotaan saanko tätä päivitettyä yhtään sen enempää kuin vanhaakaan.. :) Täältä löydät Ronjan ja Remun seikkailuista ja tapahtumista.