Hakuleirin kesto oli kokonaisen viikonlopun, mutta Ronjan kanssa kurvattiin paikalle lauantaipäiväksi. Olipas taas pitkästä aikaa oikeastaan mukava rämpiä metsässä. (Motivaatio ollut hukkanimisessä paikassa jo pidempään, mutta näköjään se vähän pilkisti päätään, kun oikein yritti). Kouluttajana meillä oli Jessica Ristimäki ja erittäin hyvää oppia saatiinkin. Ryhmässämme oli ensin viisi koirakkoa, mutta yksi lähti jo ensimmäisen metsärypistyksen jälkeen, joten toiseen osioon jäi siis neljä koirakkoa sekä ohjaaja, joka myös lopuksi otti omille koirilleen muutaman piston. Ronjalle otettiin vain tuuliharjoituksia, eli nenänavaamista. Ukot umpipiiloihin eri matkan päähän keskilinjasta, jotkut ihan lähelle ja jotkut jopa viiteenkymmeneen metriin. Lähdin kävelemään koiran (hihnassa) kanssa viistosti kohti ukkoa ja kun Ronja sai hajun maalimiehestä, sen kyllä huomasi, nosti pään korkealle ilmaan, antoi pari haukkuilmaisua ja häntä alkoi heilumaan, niin kehuin koiraa ja joko lähetin sen siltä seisomalta suoraan maalimiehelle tai sitten otimme muutamia askeleita taaksepäin ja lähetin koiran tai vaihtoehtoisesti palasimme keskilinjalle ja lähetin sen sieltä ukolle. Pointti oli, että lähetys tapahtuu rivakasti, enkä jää ihmettelemään, muuten katoaa mielenkiinto koiralta. No kerran niin tapahtui ja Ronja lähti juoksemaan ihan omia polkuja, teki kunnon kunniakierroksen, eikä tullut vaikka huusin sitä, no lopulta tuli ja sain lähetyksenkin onnistumaan. Siihenkään en kiinnitä huomiota, kun mennään yhdessä maalimiestä kohti, jos Ronja haistelee maata, kävellään vaan eteenpäin, mutta jos jää paikoilleen haistelemaan, niin sitten pieni nykäisy ja matka jatkuu.. Saatiin lopulta oikein onnistuneet treenit.
Remu oli Ejalla ja Pepellä hoidossa koko viikonlopun, sillä oli ollut kivaa, kun olivat käyneet maalla ja se oli saanut juosta vapaana ja järsiä keppejä mielettömiä määriä. Ei ollut nukkunut sängyssä vaikka olisi saanut ihan luvan kanssa mennä sänkyyn. Perheen marsukin oli ihan ihgu, mutta siihen Remu ei saanut tehdä kovin läheistä tuttavuutta, hyvä niin.. :) Voi sitä iloa, kun Ronjan kanssa sunnuntaina käytiin herra hakemassa kotiin. Kyllä se koiramamma taisi olla vähän ihgumpi, kuin tämä ihmismamma sitten loppupeleissä.. Hmmm..
P.S. Tänään (ma) kävin ostamassa isselle Panasonicin videokameran, nyt alkaa opettelu ja sitten pääseekin kuvailemaan agiliitoja yms..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti