maanantai 14. kesäkuuta 2010

Naksuttelua

Eilen päätin illalla syöttää koirien nappulat naksuttelun lomassa. Ronja oli ihan intopiukeena ja olisi tehnyt ihan mitä vaan saadakseen nappuloita ja se vähän myös herätti Remussa pientä kipinää, että mitä tuo mamma oikein vouhkaa. Naksuttelin vuorotellen kummallekin, ensin Ronjalle vähän läpsäisyjä, eli sen piti iskeä tassulla mun jalkaa ja sitten toisella jalalla yms.. No eihän tuo nyt Ronjalle vaikeata ole.. Remulle esineen nostamista, no ensin pelkästä tökkimisestä tuli naks ja nappula ja sitten kun vähän jo raotti suutaan, niin naks ja nappula ja sitten pitikin jo ottaa esinettä vähän suuhun ja naks.. mutta pirulainen ei ota maasta vaan kun esine oli mun kädessä, niin siitä otti suuhun. Ehkä se vielä joskus keksii sen maasta nostamisen myös ja sitten tuleekin superpalkka. Olen jo vähän yhdistänyt käskyä tuo siihen samaan, että hoksaisi yhteyden, mutta ehkä vielä kannattaa pysytellä pelkän naksussa ilman käskyjä.. Ronja tarjosi maassa maatessaan leuan maahan laittamista ja sitä sitten vahvistelin naksulla ja otin siihen käskyn mukaan ja nyt Ronja sitten osaa uuden tempun.. Remulle opetin sen ruoka-alustalla seisomista etutassuillaan ja siitä peruuttamista, välillä lamppu syttyi ja välillä se taas selkästi sammui, eikä Remuraukka ollut ihan varma mitä sen pitää tehdä.. Mutta sen takia otin nappulat ja naksun käyttöön, että saisin Remunkin syömään nappulansa ja tämän pikku jekkuilun ansiosta Remukin söi hyvällä halulla kaikki nappulansa, kun kupissa ne jää aina kupin pohjalle, kun ei muuta herkkua ole tarjolla.. :)

Ronjan agikisat Espoossa

Eilen aamulla startattiin kohti Espoota sateisesta ja synkästä säästä huolimatta. Ensimmäinen rataantutustuminen alkoi klo 10.15 ja rata tuntui paria kohtaa lukuunottamatta aika iisiltä. Laitan vielä videon ekasta radasta, kun sen saan haltuuni. Énpä uskonut itse pääseväni ihanneaikaan, koska en todellakaan ole nopea juoksija ja koirankaan vauhti ei ihan päätä huimaa. Tälläkertaa vaan kaikki meni nappiin ja ilmeisesti ohjasinkin koiraa suhteellisen hyvin, koska se ei juurikaan tainnut jäädä pyörimään mun ja esteen väliin kuten yleensä, kun minä teen jotain kummallista. Viimeisestä putkesta ulostulemisesta esteelle vähän itse kompuroin, mutta sain silti koiran hyvin esteen yli.
Toinen rata olikin omasta mielestäni vähän vaikeampi, mutta ajattelin ettei siinäkään sen kummempia pitäisi olla. Ronja pirulainen ottikin sitten jo lähdössä pienet varaslähdöt ja mulla meni pasmat sekaisin jo heti alussa ja sitten niitä ohjausvirheitäkin tuli ja kepit jouduin ottamaan uusiksi ja pelkäämäni keinu aiheutti lentokeinut, itse hyllyä en itse tiedä mistä se tuli, koska en muista mitä siellä tapahtui.. :) Mutta olen ihan hemmetin tyytyväinen tuohon ensimmäiseen rataan josta tuli ensimmäinen nousunolla, joka siis tarkoittaa sitä ettei virheitä tullut ja aikakin alitettiin ihanneajasta juuri ja juuri, mutta alitettiin silti. Palkintopallille ei päästy, koska kolme parasta palkittiin ja me oltiin neljänsiä, mutta sekään ei haittaa, koska niin hyvä mieli jäi radasta. Ja hyvät fiilarit jäi hyllystäkin, tästä on taas hyvä jatkaa.
Nyt vaan treeneissä täytyy harjoitella keinua vauhdista, sekä keppejä niin että keppien molemmin puolin kulkee ihminen, että saadaan sekin kuntoon, niin että pystyn ohjaamaan keppien kummallakin puolella. :)

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Remun ja Mikkun pennut 8.6.2010

Eilen kävin taas katsomassa pikkuisia, ne on kyllä toooosi ihkuja. Paikalla olivat muutamat pennunostajat, joten samalla näkivät iskänkin. Remu käyttäytyi pentuja kohtaan välinpitämättömästi ja pari murahdusta tuli, kun yksi pentu söi isänsä hännäntupsua. Pennut ovat nyt 5 viikkoisia ja tarkoitus olisi vielä juhannus-viikolla käydä niitä katsomassa.

Onnellinen pariskunta, Remu takana ja Mikku edessä.
Tuijotus




pentupainia

ruokailemassa
sulostus













Remu vei lapsilleen pikkulahjan.. :)


















tiistai 8. kesäkuuta 2010

Ronjan rally-toko Koneen kentällä 6.6.10

Kiitos Anninalle, joka ohjasi koiran kisoissa saaden 94/100 pistettä ja näinollen Ronjalle tuli luokkanousu alosta avoon ja saaden tittelin RTK1. Ronja on kyllä vinkeä rouva, kun sitä voi kuka tahansa ohjata, eikä se ole siitä moksiskaan, melkeinpä tuo menee iloisemmin muiden kuin mamman ohjattavana.. :)

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Remu jälkileirillä Lohjalla

Tiistaina aloitin aamulla pakkaamisen ja suunnattiin auton nokka kohti Lohjaa. Ensin suuntasimme family Salmisten luokse ja illalla lähdettiin ajelemaan kohti Karstulaa. Illalla muita ei tullutkaan paikalle vaikka tarkoitus oli että kaikki ilmaantuvat jo tiistaina että saadaan tutustuminen suoritettua, mutta se tehtiin sitten vasta aamulla. Ensimmäinen yö meni valvoessa, koska huone johon Ninan kanssa majoittauduimme, oli aivan täynnä myrkytyksestä huolimatta hyttysiä ja huone oli tuskaisen kuuma, eikä hyttysten takia voinut tulla peiton alta pois ja olin aivan hiestä märkä. Aamulla oli seitsemältä herätys, mutta nousin jo kuuden jälkeen, koska en enää kestänyt hyttysten ininää. Ajattelin jo että nyt riitti, mutta onneksi Nina kävi hakemassa kotoaan teltan ja saatiin Remun kanssa nukkua loppu yöt siinä. Nina nukkui toisessa teltassa, eli sen jälkeen uni maistui..

Esa Viitala oli kouluttajana ja hän kehui Remua, että tässä on meillä oikea JÄLKIKOIRA. Pakko vaan hehkuttaa, koska ensimmäinen jälki mikä Remulle tehtiin, koira näki kun jäljentekijä talloi jäljen, koira lähettiin tuoreelle jäljelle miltei heti ja Remu jäljesti suvereenisti alusta loppuun, missä oli palkka. Viitala ei itse käytä jäljillä ollenkaan ruokapalkkaa, mutta Remu on siihen totutettu, niin sille sen annoin. Lopuksi tehtiin vielä Remulle uusi jälki, missä se näki vielä kun ukko meni metsään, mutta otin koiran kauemmaksi ja odotettiin jo hetki enemmän ja otin jo käyttöön jälkisanan, jota tulen käyttämään jäljellä, eli yksinkertaisesti JÄLKI. No eipä siinä muuta kuin koiran perään ja äkkiähän tuo oli jo jäljen päässä, josta sai taas ruokaa. Kouluttaja oli vaikuttunut koiran kyvyistä, koska emme ole tätä aiemmin tehneet jälkeä, kuin muutamia kertoja.
Seuraavana päivänä Viitalalla oli taas kaikille koirakoille uudet kujeet. Meille tallottiin jo pidempi jälki, ehkä noin 150-200m ja sen oli tarkoitus vanheta puolisen tuntia, mutta koska aina aikataulut pettää, niin jäljestä tulikin reilun kahden tunnin jälki. Jäljellä oli kolme esinettä, yksi puukeppi ja kaksi muuta esinettä jotka olivat hajustuneet jäljentekijällä jonkin aikaa. Jälki meni suhteellisen vaihtelevalla alustalla, ihan perus metsämaastosta aurinkoiselle sammaleiselle kalliolle ja risukolle. Lähetyksessä koira hetken mietti, mutta kun sai hajun päästä kiinni, niin se meni taas kuin vanha tekijä, merkkasi KAKSI esinettä (ei vielä ole nouto kunnossa, joten ei nostanut niitä) mutta kehuin valtavasti ja sitten taas jatkettiin matkaa ja jäjen päässä olikin tällä kertaa lelu, mutta haki selvästi ruokaa, joten ei kiinnostunut pupustaan millään tavalla vaikka sitä yritin sillä pupulla leikittää.. No mutta taas saatiin kunnon kehut koiran työskentelemisetä, joten eihän sitä muuta voinut kuin olla ylpeä lirpukasta.
Tänään vikana päivänä tehtiin jo eka janaharjoitus, niin että jäljentekijä kolmen metrin matkalla käveli kolme-neljä kertaa alun edestakaisin ja lähti siitä tekemään jälkeä ja kun jälki oli vanhentunut n tunnin verran, niin laitoin koiran janalle, ihan kiinni siihen kohtaan makaamaan, mistä jälkeä oli tallattu eestaas ja koiran oli tarkoitus reakoida jälkeen, mutta meille kävi pikku kömmähdys, kun potkaisin vahingossa maastokengälläni Remua kuonoon, niin sehän meni ihan tolaltaan ja jouduin auttamaan sen haistelemaan jälkeä ja sittenhän taas mentiin kuono kohti maata viistäen, tälläkertaa ei ollut esineitä ja koira veti jäljen hienosti loppuun asti.
Kotiläksyksi saatiin naksuttelulla esineen nouto. Joka päivä jos jaksais, niin eiköhän tuo ole parissa viikossa hallussa.

Iso kiitos että saatiin Remun kanssa tulla jälkileirille, kiitos Milla ja Sirpa!
Videota tulossa myöhemmin..