torstai 30. syyskuuta 2010

Remun agiliito

Meillä oli tässä pienenpieni tai no ei niin pienikään ongelma Remun agilityssä, kun mentiin herran tahdon mukaan kentällä, ei minun. Ja kaikki alkoi siitä, kun oli jotenkin niin hauskaa katsoa kun herra juoksenteli pitkin kenttää mennen putkeen ja aalle ja puomille ja taas putkeen ja sitten se vasta vaivautui (ehkä) tulemaan mun luokse. En aluksi nähnyt siinä mitään ongelmaa, mutta ajan kanssa alkoi hermo pikkisen palaa kun koira liiteli ihan omaksi ilokseen ei niin että meillä molemmilla olisi voinut olla radalla kivaa. Elokuun lopussa oli Concurrido-päivät Haminan Rotikossa ja siellä meillä oli agility ohjaajana Rannikon Timo, joka käski ottamaan koiran haltuun. Miten? Aluksi koira hihnaan joka törttöilystä ja jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Harjoiteltiin myös pieniä pätkiä kerrallaan ja näin kerrottiin mitä koiralta haluttiin. Olen nyt ottanut tuon hihnan meille agilityyn, eli kytken koiran jokaisen suorituksen jälkeen, enkä anna sen liihotella pitkin poikin. Näin ollen ylimääräiset karjumisetkin alkaa jäädä taakse ja agilitystä myös Remun kanssa on tullut kivaa. Toki herra vieläkin on pelle, mutta keskittyy nykyään paljon paremmin mun kanssa tekemiseen, kun ei pääse sooloilemaan.
Eilen tehtiin rataa, missä oli takaakiertoja ja valssauksia ja putkeenkin pääsi pariin otteeseen, sekä keppejä. Sen verran vielä jännitän Remun kanssa puuhailua, että unohdan itse kaikki ohjaukset ja näinollen koirakaan ei saa sitä onnistunutta suoritusta. Mutta kun oikein keskityin valssiin takaakierron jälkeen, niin saatiin se onnistunutkin suoritus ja tunne olikin sitten ihan mahtava. Seuraavaksi harjoiteltiin eteenmenoa esteillä, aita, rengas, aita ja pituus. Pituuden jälkeen oli tarketti, jonne vietiin nami yhdessä ja ensin yhden esteen takaa ja sitten kahden jne. Ensimmäisen aidan Remu kaatoi siivekkeineen, kun hyppäsi suoraan riman päälle, mutta onneksi ei satuttanut itseään ja uudestaan se menikin jo hyvin. Renkaallekin se hidasti ja meinasi törmätä siihen, mutta sai vauhdin uudelleen ja lopuksi saatiin kaikki neljä estettä onnistuneesti suoritettua ja mitäpä tekee ohjaaja sen jälkeen.. Antaa koiran juosta suljettuun putkeen ja KEHUU siitä ilosta vielä koiraansa. Ihan kuin olisi unohtunut ne opit, ettei anna koiransa sooloilla radalla.. Hah. No näistä virheistä toivottavasti opin taas jotakin. Koira saa palkan ja hetken riekkua sen kanssa, mutta ei missään nimessä saa palkata itseään noilla esteillä.. :) Mutta eilen meillä oli hirmu kivaa! Remu osasi jopa olla Nokin kanssa samassa hihnakoukussa kiinni, ilman että riekkuivat, ehkä kumpikin odottaa pääsevänsä tekemään, eikä siinä ehditä miettiä kenen vieressä odotellaan. Ihania poikia!

Ainiin, penturintamalta kuultua, Nealla on ollut aamupahoinvointia.. :)

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Nolla agista ja SM-hopeaa Rally-tokosta

5.9. käytiin Purinalla syysskaboissa kisaamassa agilitya, ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä kun Ronja hyppäsi kaksi kertaa puomilta alas. En tiedä vaikuttiko siihen se, että oli outo kumipohjainen puomi, vai se että puomin ylöstulolla oli ampiaisia. Toiselta radalta saatiin nolla ja sijoitus 3.! Päästiin ensimmäistä kertaa siis palkintosijoillekin ja tämä oli toinen nousunolla, yksi tarvitaan vielä siirtyäksemme kakkosiin. Tarkoistus olisi 25.9. mennä taas kisaamaan.

Tänään käytiin Kirkkonumella kisaamassa Rally-tokoa, ohjaajana Ronjalla oli Annina ja tämä pari nappasi SM-hopeaa AVO-luokasta, ihan mieletöntä! Annina sai palkkioksi hopeamitalin ja meille tuli ruokasäkki. Olin aivan varma, että hylsy tulee, kun Annina harjoitteli Ronjalla istumisesta seisomista ja se oli sellaista takkuamista kun ei olla sellaista harjoiteltu vissiin koskaan. Ja toinen pelottava momentti oli houkutus ruutu, missä oli tennispallo ja kissanruokaa, mutta rouva ei niitä edes vilkaissut. Jee, hieno tyttö mulla!

Videoon pääset klikkaamalla otsikkoa..

torstai 2. syyskuuta 2010

Remu heilastelemassa ja päivityksiä

Meinaa blogi aina välillä jäädä unholaan. Paljonhan on ehtinyt taas tapahtua, kun aikaakin on kulunut. Remu tapasi ihanan perroneidin Nean (Zorrazo Dulcinea) ja käytiin metsälenkillä Espoossa. Mukana oli myös Ronja, joka hyväksyi Nean ja sittenhän asia olikin jo selvä. Remu käyttäytyi herrasmiesmäisesti, eikä kertaakaan yrittänytkään astua Neaa, jolla jo juoksut oli alkaneet. Tokihan Remu esitti kaikki hurmurin taitonsa, jotka ei juuri silloin näyttänyt Neaan täysin uppoavan.
Remulle pakattiin kaulapanta, hihna ja ruuat ja kävin heittämässä sen Espooseen Nean luokse maanantaina ja jatkoin Ronjan kanssa agilityharkkoihin. Hain Remun takaisin kotiin tiistai-iltana ja Ronja haistelikin Remua päästä jalkoihin ihmetellen missä poika oli oikein luurannut. Keskiviikkona vielä yksi reissu kohti Espoota ja nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Nean vatsan seutu kasvaa.. :)
Ronjan kanssa agiliideltiin Remun reissun ajan ja olikin onnistuneet treenit Jukan johdolla. Tehtiin vaikeampaa rataa, jossa joutui miettimään erilaisia ohjauksia ja miten pääsisi itse helpoimmalla. Keppikulmiakin treenattiin, sekä Aalle takaajättöä, mutta siinä Ronja päätti tulla takaisin alas, kun jouduin kaartamaan Aalta aikalailla sivulle, kun Aan alla oli mutkaputki. Putket meni ihan loistavasti ja Ronjalla oli vauhti päällä , mistä saatiikin kehuja. On sen kanssa kyllä kivaa radalla, tuntuu että molemmat nauttii ja sehän onkin se pääasia. Sunnuntaina meillä onkin edessä agikisat Purinalla ja jo vähän jännittää..

Odottelen vielä kuvia eilisiltä pentutreffeiltä, jotka järjestettiin Paulan luona, me ei valitettavasti päästy osallistumaan agin ja Remun naisseikkailujen takia.