Ronja 6 vuotta!

6 vuotta sitten syntyi maailmaan viisi pientä mustaa palleroa, joista yhdestä tuli Ronja. Tänään Ronja ja hänen 3 siskoa ja yksi veli täyttävät 6 vuotta! Onnea mamman pikku lirpukalle!

Remun agiliito

Meillä oli tässä pienenpieni tai no ei niin pienikään ongelma Remun agilityssä, kun mentiin herran tahdon mukaan kentällä, ei minun. Ja kaikki alkoi siitä, kun oli jotenkin niin hauskaa katsoa kun herra juoksenteli pitkin kenttää mennen putkeen ja aalle ja puomille ja taas putkeen ja sitten se vasta vaivautui (ehkä) tulemaan mun luokse. En aluksi nähnyt siinä mitään ongelmaa, mutta ajan kanssa alkoi hermo pikkisen palaa kun koira liiteli ihan omaksi ilokseen ei niin että meillä molemmilla olisi voinut olla radalla kivaa. Elokuun lopussa oli Concurrido-päivät Haminan Rotikossa ja siellä meillä oli agility ohjaajana Rannikon Timo, joka käski ottamaan koiran haltuun. Miten? Aluksi koira hihnaan joka törttöilystä ja jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Harjoiteltiin myös pieniä pätkiä kerrallaan ja näin kerrottiin mitä koiralta haluttiin. Olen nyt ottanut tuon hihnan meille agilityyn, eli kytken koiran jokaisen suorituksen jälkeen, enkä anna sen liihotella pitkin poikin. Näin ollen ylimääräiset karjumisetkin alkaa jäädä taakse ja agilitystä myös Remun kanssa on tullut kivaa. Toki herra vieläkin on pelle, mutta keskittyy nykyään paljon paremmin mun kanssa tekemiseen, kun ei pääse sooloilemaan.
Eilen tehtiin rataa, missä oli takaakiertoja ja valssauksia ja putkeenkin pääsi pariin otteeseen, sekä keppejä. Sen verran vielä jännitän Remun kanssa puuhailua, että unohdan itse kaikki ohjaukset ja näinollen koirakaan ei saa sitä onnistunutta suoritusta. Mutta kun oikein keskityin valssiin takaakierron jälkeen, niin saatiin se onnistunutkin suoritus ja tunne olikin sitten ihan mahtava. Seuraavaksi harjoiteltiin eteenmenoa esteillä, aita, rengas, aita ja pituus. Pituuden jälkeen oli tarketti, jonne vietiin nami yhdessä ja ensin yhden esteen takaa ja sitten kahden jne. Ensimmäisen aidan Remu kaatoi siivekkeineen, kun hyppäsi suoraan riman päälle, mutta onneksi ei satuttanut itseään ja uudestaan se menikin jo hyvin. Renkaallekin se hidasti ja meinasi törmätä siihen, mutta sai vauhdin uudelleen ja lopuksi saatiin kaikki neljä estettä onnistuneesti suoritettua ja mitäpä tekee ohjaaja sen jälkeen.. Antaa koiran juosta suljettuun putkeen ja KEHUU siitä ilosta vielä koiraansa. Ihan kuin olisi unohtunut ne opit, ettei anna koiransa sooloilla radalla.. Hah. No näistä virheistä toivottavasti opin taas jotakin. Koira saa palkan ja hetken riekkua sen kanssa, mutta ei missään nimessä saa palkata itseään noilla esteillä.. :) Mutta eilen meillä oli hirmu kivaa! Remu osasi jopa olla Nokin kanssa samassa hihnakoukussa kiinni, ilman että riekkuivat, ehkä kumpikin odottaa pääsevänsä tekemään, eikä siinä ehditä miettiä kenen vieressä odotellaan. Ihania poikia!

Ainiin, penturintamalta kuultua, Nealla on ollut aamupahoinvointia.. :)

Nolla agista ja SM-hopeaa Rally-tokosta

5.9. käytiin Purinalla syysskaboissa kisaamassa agilitya, ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä kun Ronja hyppäsi kaksi kertaa puomilta alas. En tiedä vaikuttiko siihen se, että oli outo kumipohjainen puomi, vai se että puomin ylöstulolla oli ampiaisia. Toiselta radalta saatiin nolla ja sijoitus 3.! Päästiin ensimmäistä kertaa siis palkintosijoillekin ja tämä oli toinen nousunolla, yksi tarvitaan vielä siirtyäksemme kakkosiin. Tarkoistus olisi 25.9. mennä taas kisaamaan.

Tänään käytiin Kirkkonumella kisaamassa Rally-tokoa, ohjaajana Ronjalla oli Annina ja tämä pari nappasi SM-hopeaa AVO-luokasta, ihan mieletöntä! Annina sai palkkioksi hopeamitalin ja meille tuli ruokasäkki. Olin aivan varma, että hylsy tulee, kun Annina harjoitteli Ronjalla istumisesta seisomista ja se oli sellaista takkuamista kun ei olla sellaista harjoiteltu vissiin koskaan. Ja toinen pelottava momentti oli houkutus ruutu, missä oli tennispallo ja kissanruokaa, mutta rouva ei niitä edes vilkaissut. Jee, hieno tyttö mulla!

Videoon pääset klikkaamalla otsikkoa..

Remu heilastelemassa ja päivityksiä

Meinaa blogi aina välillä jäädä unholaan. Paljonhan on ehtinyt taas tapahtua, kun aikaakin on kulunut. Remu tapasi ihanan perroneidin Nean (Zorrazo Dulcinea) ja käytiin metsälenkillä Espoossa. Mukana oli myös Ronja, joka hyväksyi Nean ja sittenhän asia olikin jo selvä. Remu käyttäytyi herrasmiesmäisesti, eikä kertaakaan yrittänytkään astua Neaa, jolla jo juoksut oli alkaneet. Tokihan Remu esitti kaikki hurmurin taitonsa, jotka ei juuri silloin näyttänyt Neaan täysin uppoavan.
Remulle pakattiin kaulapanta, hihna ja ruuat ja kävin heittämässä sen Espooseen Nean luokse maanantaina ja jatkoin Ronjan kanssa agilityharkkoihin. Hain Remun takaisin kotiin tiistai-iltana ja Ronja haistelikin Remua päästä jalkoihin ihmetellen missä poika oli oikein luurannut. Keskiviikkona vielä yksi reissu kohti Espoota ja nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Nean vatsan seutu kasvaa.. :)
Ronjan kanssa agiliideltiin Remun reissun ajan ja olikin onnistuneet treenit Jukan johdolla. Tehtiin vaikeampaa rataa, jossa joutui miettimään erilaisia ohjauksia ja miten pääsisi itse helpoimmalla. Keppikulmiakin treenattiin, sekä Aalle takaajättöä, mutta siinä Ronja päätti tulla takaisin alas, kun jouduin kaartamaan Aalta aikalailla sivulle, kun Aan alla oli mutkaputki. Putket meni ihan loistavasti ja Ronjalla oli vauhti päällä , mistä saatiikin kehuja. On sen kanssa kyllä kivaa radalla, tuntuu että molemmat nauttii ja sehän onkin se pääasia. Sunnuntaina meillä onkin edessä agikisat Purinalla ja jo vähän jännittää..

Odottelen vielä kuvia eilisiltä pentutreffeiltä, jotka järjestettiin Paulan luona, me ei valitettavasti päästy osallistumaan agin ja Remun naisseikkailujen takia.

Lomalla Ilomantsin mökillä

Tiistaina lähdettiin kohti Ilomantsia auton startatessa kotoa 6.57 ja perille saavuttiin muutamaa minuuttia vaille kahdeksan tuntia myöhemmin. Molemmat koirat ovat kyllä loistavia matkakumppaneita, kumpikaan ei inahtatanutkaan kertaakaan, nukkuivat suurimman osan matkasta ja pysähdyksillä kävivät tarpeillaan ja jaloittelemassa. Mökillä eniten pelotti hyttyset ja kyykäärmeet, mutta kumpiakaan ei vielä ole ollut. Kyitä ei onneksi olla nähty vielä yhtään ja hyttysetkin on olleet ihan minimissä.

Ronja oppi hyppäämään laiturilta, sen se taisi oppia pojaltaan, koska aina ennen jos ollaan lähdetty laiturilta uimaan, niin joko on kiertänyt rannan kautta tai liukunut laiturin päästä veteen. Nyt hyppii reiluja metrin loikkia pallon perään. Täytyy ottaa vielä kamera laiturille mukaan, että saan niistä kuvia.

Tänä aamuna Remua pisti ampiainen takajalkaan aamuruokailun yhteydessä, kun olen antanut niille ruuat terassilla missä on ampiaispesä katonrajassa. No nyt siihenkin sitten tuli muutos ja ruuat annetaan sisällä. Remu juoksi ampiainen takajalassaan karkuun ja jouduin kutsumaan sen että sain ampiaisen irti jalasta, pamautin sitä crocsilla ja ampiainen pääsi hengestään. Sen jälkeen annoin heti kyytabun Remulle ja lähdettiin käymään pissalenkillä, niin herra pomppi koko matkan kolmella koivella. Se on varsinainen draamakuningas. Toin koirat sisään ja mentiin aamiaiselle niin sillä välillä oli pistoskohta unohtunut.

Koirat ovat uineet joka päivä monta kertaa päivässä ja juosseet pallojen kanssa ympäri pihaa.. Ovat nauttineet koiranelämästä ja vielä ihan luksusta kun hyttysetkään eivät ole olleet kiusana. Pasi sanoikin että kun tämän olisi tiennyt niin olisi vielä lähtiessä ajanut koirat nahkaksi, niin olisivat vielä nopeammin aina kuivuneet. Enkä tietenkään ottanut konetta mukaankaan..

Tänään tehtiin ensimmäinen kunnon lenkki ja käytiin entisessä lossirannassa heittelemässä koirille uimarenkaita, matkalla Remu bongasi maassa oleilevan räkättirastaan (en tiedä oliko poikanen) joka ei päässyt lentoon, ajoi sitä hetken takaa, mutta onneksi ei ottanut suuhun. Tuli käskystä pois, joten riista vietti ei vienyt koiraa mennessään.. :)

Viikonlopuksi onkin luvattu reilua kolmenkymmenen asteen hellettä, täällä se on vielä kuumempaa, kun ei ole meri viilentämässä ilmaa.. Huoh.. no se tietää että asutaan tuolla jorpakossa koko poppoo.. :)

Naksuttelua

Eilen päätin illalla syöttää koirien nappulat naksuttelun lomassa. Ronja oli ihan intopiukeena ja olisi tehnyt ihan mitä vaan saadakseen nappuloita ja se vähän myös herätti Remussa pientä kipinää, että mitä tuo mamma oikein vouhkaa. Naksuttelin vuorotellen kummallekin, ensin Ronjalle vähän läpsäisyjä, eli sen piti iskeä tassulla mun jalkaa ja sitten toisella jalalla yms.. No eihän tuo nyt Ronjalle vaikeata ole.. Remulle esineen nostamista, no ensin pelkästä tökkimisestä tuli naks ja nappula ja sitten kun vähän jo raotti suutaan, niin naks ja nappula ja sitten pitikin jo ottaa esinettä vähän suuhun ja naks.. mutta pirulainen ei ota maasta vaan kun esine oli mun kädessä, niin siitä otti suuhun. Ehkä se vielä joskus keksii sen maasta nostamisen myös ja sitten tuleekin superpalkka. Olen jo vähän yhdistänyt käskyä tuo siihen samaan, että hoksaisi yhteyden, mutta ehkä vielä kannattaa pysytellä pelkän naksussa ilman käskyjä.. Ronja tarjosi maassa maatessaan leuan maahan laittamista ja sitä sitten vahvistelin naksulla ja otin siihen käskyn mukaan ja nyt Ronja sitten osaa uuden tempun.. Remulle opetin sen ruoka-alustalla seisomista etutassuillaan ja siitä peruuttamista, välillä lamppu syttyi ja välillä se taas selkästi sammui, eikä Remuraukka ollut ihan varma mitä sen pitää tehdä.. Mutta sen takia otin nappulat ja naksun käyttöön, että saisin Remunkin syömään nappulansa ja tämän pikku jekkuilun ansiosta Remukin söi hyvällä halulla kaikki nappulansa, kun kupissa ne jää aina kupin pohjalle, kun ei muuta herkkua ole tarjolla.. :)

Ronjan agikisat Espoossa

Eilen aamulla startattiin kohti Espoota sateisesta ja synkästä säästä huolimatta. Ensimmäinen rataantutustuminen alkoi klo 10.15 ja rata tuntui paria kohtaa lukuunottamatta aika iisiltä. Laitan vielä videon ekasta radasta, kun sen saan haltuuni. Énpä uskonut itse pääseväni ihanneaikaan, koska en todellakaan ole nopea juoksija ja koirankaan vauhti ei ihan päätä huimaa. Tälläkertaa vaan kaikki meni nappiin ja ilmeisesti ohjasinkin koiraa suhteellisen hyvin, koska se ei juurikaan tainnut jäädä pyörimään mun ja esteen väliin kuten yleensä, kun minä teen jotain kummallista. Viimeisestä putkesta ulostulemisesta esteelle vähän itse kompuroin, mutta sain silti koiran hyvin esteen yli.
Toinen rata olikin omasta mielestäni vähän vaikeampi, mutta ajattelin ettei siinäkään sen kummempia pitäisi olla. Ronja pirulainen ottikin sitten jo lähdössä pienet varaslähdöt ja mulla meni pasmat sekaisin jo heti alussa ja sitten niitä ohjausvirheitäkin tuli ja kepit jouduin ottamaan uusiksi ja pelkäämäni keinu aiheutti lentokeinut, itse hyllyä en itse tiedä mistä se tuli, koska en muista mitä siellä tapahtui.. :) Mutta olen ihan hemmetin tyytyväinen tuohon ensimmäiseen rataan josta tuli ensimmäinen nousunolla, joka siis tarkoittaa sitä ettei virheitä tullut ja aikakin alitettiin ihanneajasta juuri ja juuri, mutta alitettiin silti. Palkintopallille ei päästy, koska kolme parasta palkittiin ja me oltiin neljänsiä, mutta sekään ei haittaa, koska niin hyvä mieli jäi radasta. Ja hyvät fiilarit jäi hyllystäkin, tästä on taas hyvä jatkaa.
Nyt vaan treeneissä täytyy harjoitella keinua vauhdista, sekä keppejä niin että keppien molemmin puolin kulkee ihminen, että saadaan sekin kuntoon, niin että pystyn ohjaamaan keppien kummallakin puolella. :)

Remun ja Mikkun pennut 8.6.2010

Eilen kävin taas katsomassa pikkuisia, ne on kyllä toooosi ihkuja. Paikalla olivat muutamat pennunostajat, joten samalla näkivät iskänkin. Remu käyttäytyi pentuja kohtaan välinpitämättömästi ja pari murahdusta tuli, kun yksi pentu söi isänsä hännäntupsua. Pennut ovat nyt 5 viikkoisia ja tarkoitus olisi vielä juhannus-viikolla käydä niitä katsomassa.

Onnellinen pariskunta, Remu takana ja Mikku edessä.
Tuijotus

pentupainia

ruokailemassa

sulostus

Remu vei lapsilleen pikkulahjan.. :)

Ronjan rally-toko Koneen kentällä 6.6.10

Kiitos Anninalle, joka ohjasi koiran kisoissa saaden 94/100 pistettä ja näinollen Ronjalle tuli luokkanousu alosta avoon ja saaden tittelin RTK1. Ronja on kyllä vinkeä rouva, kun sitä voi kuka tahansa ohjata, eikä se ole siitä moksiskaan, melkeinpä tuo menee iloisemmin muiden kuin mamman ohjattavana.. :)

Remu jälkileirillä Lohjalla

Tiistaina aloitin aamulla pakkaamisen ja suunnattiin auton nokka kohti Lohjaa. Ensin suuntasimme family Salmisten luokse ja illalla lähdettiin ajelemaan kohti Karstulaa. Illalla muita ei tullutkaan paikalle vaikka tarkoitus oli että kaikki ilmaantuvat jo tiistaina että saadaan tutustuminen suoritettua, mutta se tehtiin sitten vasta aamulla. Ensimmäinen yö meni valvoessa, koska huone johon Ninan kanssa majoittauduimme, oli aivan täynnä myrkytyksestä huolimatta hyttysiä ja huone oli tuskaisen kuuma, eikä hyttysten takia voinut tulla peiton alta pois ja olin aivan hiestä märkä. Aamulla oli seitsemältä herätys, mutta nousin jo kuuden jälkeen, koska en enää kestänyt hyttysten ininää. Ajattelin jo että nyt riitti, mutta onneksi Nina kävi hakemassa kotoaan teltan ja saatiin Remun kanssa nukkua loppu yöt siinä. Nina nukkui toisessa teltassa, eli sen jälkeen uni maistui..

Esa Viitala oli kouluttajana ja hän kehui Remua, että tässä on meillä oikea JÄLKIKOIRA. Pakko vaan hehkuttaa, koska ensimmäinen jälki mikä Remulle tehtiin, koira näki kun jäljentekijä talloi jäljen, koira lähettiin tuoreelle jäljelle miltei heti ja Remu jäljesti suvereenisti alusta loppuun, missä oli palkka. Viitala ei itse käytä jäljillä ollenkaan ruokapalkkaa, mutta Remu on siihen totutettu, niin sille sen annoin. Lopuksi tehtiin vielä Remulle uusi jälki, missä se näki vielä kun ukko meni metsään, mutta otin koiran kauemmaksi ja odotettiin jo hetki enemmän ja otin jo käyttöön jälkisanan, jota tulen käyttämään jäljellä, eli yksinkertaisesti JÄLKI. No eipä siinä muuta kuin koiran perään ja äkkiähän tuo oli jo jäljen päässä, josta sai taas ruokaa. Kouluttaja oli vaikuttunut koiran kyvyistä, koska emme ole tätä aiemmin tehneet jälkeä, kuin muutamia kertoja.
Seuraavana päivänä Viitalalla oli taas kaikille koirakoille uudet kujeet. Meille tallottiin jo pidempi jälki, ehkä noin 150-200m ja sen oli tarkoitus vanheta puolisen tuntia, mutta koska aina aikataulut pettää, niin jäljestä tulikin reilun kahden tunnin jälki. Jäljellä oli kolme esinettä, yksi puukeppi ja kaksi muuta esinettä jotka olivat hajustuneet jäljentekijällä jonkin aikaa. Jälki meni suhteellisen vaihtelevalla alustalla, ihan perus metsämaastosta aurinkoiselle sammaleiselle kalliolle ja risukolle. Lähetyksessä koira hetken mietti, mutta kun sai hajun päästä kiinni, niin se meni taas kuin vanha tekijä, merkkasi KAKSI esinettä (ei vielä ole nouto kunnossa, joten ei nostanut niitä) mutta kehuin valtavasti ja sitten taas jatkettiin matkaa ja jäjen päässä olikin tällä kertaa lelu, mutta haki selvästi ruokaa, joten ei kiinnostunut pupustaan millään tavalla vaikka sitä yritin sillä pupulla leikittää.. No mutta taas saatiin kunnon kehut koiran työskentelemisetä, joten eihän sitä muuta voinut kuin olla ylpeä lirpukasta.
Tänään vikana päivänä tehtiin jo eka janaharjoitus, niin että jäljentekijä kolmen metrin matkalla käveli kolme-neljä kertaa alun edestakaisin ja lähti siitä tekemään jälkeä ja kun jälki oli vanhentunut n tunnin verran, niin laitoin koiran janalle, ihan kiinni siihen kohtaan makaamaan, mistä jälkeä oli tallattu eestaas ja koiran oli tarkoitus reakoida jälkeen, mutta meille kävi pikku kömmähdys, kun potkaisin vahingossa maastokengälläni Remua kuonoon, niin sehän meni ihan tolaltaan ja jouduin auttamaan sen haistelemaan jälkeä ja sittenhän taas mentiin kuono kohti maata viistäen, tälläkertaa ei ollut esineitä ja koira veti jäljen hienosti loppuun asti.
Kotiläksyksi saatiin naksuttelulla esineen nouto. Joka päivä jos jaksais, niin eiköhän tuo ole parissa viikossa hallussa.

Iso kiitos että saatiin Remun kanssa tulla jälkileirille, kiitos Milla ja Sirpa!
Videota tulossa myöhemmin..