Todistusaineistoa, Arpa on hyväksytty jengiin! <3
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Arpa Tirriäinen
Hupsista, olen varmaan maailman huonoin blogin pitäjä, kun en päivittele tapahtumia. Ajattelin, että sitten kun pentu tulee, niin tulee tännekin tekstiä ja kuvia, mutta eipä ole näkynyt, ei. :)
4.6. meille muutti pienen pieni Arpa-neiti. Vaikka koiralla ei ollut kokoa niin sisua löytyi sitten senkin edestä. Isot oli helisemässä pienen kanssa. Ronja hyväksyi Arpan reilun kolmen viikon ja Remu n. viiden viikon kuluttua laumaansa. Arpa on saanut murinaa ja hammashymyä siitä asti osakseen kun meille muutti ihan tähän päivään asti ja todennäköisesti vielä hyvin pitkään, koska egoa tuosta pienestä pennusta näyttää löytyvän. Sillä on taistelutahtoa, repii leluja apinan raivolla, tykkää kaikista ihmisistä, on hiukan ääniherkkä, hävittää korvat juuri silloin kun pitäisi tulla pihalta sisälle, ei todellakaan ole vielä lähelläkään sisäsiisteyttä, no ikääkin on vasta 12 viikkoa, puree ja tuhoaa, mutta on äärimmäisen suloinen. Arpan kanssa on käyty muutamia kertoja agilitykentällä tekemässä putkea ja irtoamisharjoituksia. Kentällä on syöty namia ja riepoteltu leluja. Putkeen on kiva juosta, kun toisessa päässä on aina ollut palkkaaja joka syöttää namia tai heiluttaa leluja. Arpa oli viime viikonloppuna mukana Turussa Next Level agilityleirillä, jossa oltiin Empun kanssa Sannan avustajina. Arpa nukkuin häkissään täysin tietämättömänä maailman menosta monta tuntia hallissa sekä jäi kiltisti nukkumaan majoituspaikan huoneeseen illalla muutamaksi tunniksi, kun ihmiset grillailivat ulkona. Automatkat sujuu jo pääsääntöisesti hiljaa, mutta jos matka on pitkä, niin välillä tulee tylsistymistä ja sitten pitää vähän protestoida. Eilen käytiin ekoilla rokotuksilla Hertassa Sannan luona, eikä neiti huomannut koko pistosta ollenkaan. Eläinlääkärin vaaálla punnittuna saatiin 5,3 kg. Eli ei tuosta pitäisi mitään jättiläistä kasvaa ja tilauskin oli medikoirasta, kun sellaista rupesin etsimään. :) Nyt treenaillaan perusasioita, kuten ruokakupin edessä istumista, ennenkuin ruuan saa eteensä, istumista, maahanmenoa ja rauhoittumista ja luoksetuloa. Ja aina välillä käydään aksakentällä jotakin puuhastelemassa.
Arpa 7 viikkoa, kuva Maiju Salminen
Arpa 11 viikkoa, kuva Anna Kokko
4.6. meille muutti pienen pieni Arpa-neiti. Vaikka koiralla ei ollut kokoa niin sisua löytyi sitten senkin edestä. Isot oli helisemässä pienen kanssa. Ronja hyväksyi Arpan reilun kolmen viikon ja Remu n. viiden viikon kuluttua laumaansa. Arpa on saanut murinaa ja hammashymyä siitä asti osakseen kun meille muutti ihan tähän päivään asti ja todennäköisesti vielä hyvin pitkään, koska egoa tuosta pienestä pennusta näyttää löytyvän. Sillä on taistelutahtoa, repii leluja apinan raivolla, tykkää kaikista ihmisistä, on hiukan ääniherkkä, hävittää korvat juuri silloin kun pitäisi tulla pihalta sisälle, ei todellakaan ole vielä lähelläkään sisäsiisteyttä, no ikääkin on vasta 12 viikkoa, puree ja tuhoaa, mutta on äärimmäisen suloinen. Arpan kanssa on käyty muutamia kertoja agilitykentällä tekemässä putkea ja irtoamisharjoituksia. Kentällä on syöty namia ja riepoteltu leluja. Putkeen on kiva juosta, kun toisessa päässä on aina ollut palkkaaja joka syöttää namia tai heiluttaa leluja. Arpa oli viime viikonloppuna mukana Turussa Next Level agilityleirillä, jossa oltiin Empun kanssa Sannan avustajina. Arpa nukkuin häkissään täysin tietämättömänä maailman menosta monta tuntia hallissa sekä jäi kiltisti nukkumaan majoituspaikan huoneeseen illalla muutamaksi tunniksi, kun ihmiset grillailivat ulkona. Automatkat sujuu jo pääsääntöisesti hiljaa, mutta jos matka on pitkä, niin välillä tulee tylsistymistä ja sitten pitää vähän protestoida. Eilen käytiin ekoilla rokotuksilla Hertassa Sannan luona, eikä neiti huomannut koko pistosta ollenkaan. Eläinlääkärin vaaálla punnittuna saatiin 5,3 kg. Eli ei tuosta pitäisi mitään jättiläistä kasvaa ja tilauskin oli medikoirasta, kun sellaista rupesin etsimään. :) Nyt treenaillaan perusasioita, kuten ruokakupin edessä istumista, ennenkuin ruuan saa eteensä, istumista, maahanmenoa ja rauhoittumista ja luoksetuloa. Ja aina välillä käydään aksakentällä jotakin puuhastelemassa.
Arpa 7 viikkoa, kuva Maiju Salminen
Arpa 11 viikkoa, kuva Anna Kokko
maanantai 8. elokuuta 2011
Spanielien taipumuskokeet Lapinjärvellä
Jospa yrittäisin aktivoitua blogin kirjoittamisessa taas vaihteeksi. :)
Barbet Finland ry järjesti sunnuntaina 7.8. Lapinjärvellä taipparit, joihin saatiin paikka molemmille koirille yllättäen viime viikolla. Paikalla oli 9 perroa, 2 barbettia ja 1 spanieli. Tuttuja suurin osa, joten oli mukava tavata taas tuttuja. Remun kolme poikaa, Tarro, Tico ja Toffe olivat myös tulleet paikalle omistajineen. Remun huumori ei riittänyt poikien tapaamiseen, joten keskustelut jäi vähemmälle Remun osalta. Ronja tapasi ensimmäistä kertaa pojanpoikansa ja rouvahan rakastui kaikkiin tulisesti, mutta vastakaikua tämä rakkaus ei saanut. Poikia vähän ahdisti, kun mummi nyrkkeili ja veti panokorvat taakse hullunkiilto silmissä.. :D Sukukokoukseksikin tätä tapahtumaa pystyi kutsumaan, kun paikalla oli siis mummi, iskä, kolme poikaa ja näiden äiti sekä Noki-serkku. :)
Sitten itse taippareihin.
Päivä oli pitkä, mutta erittäin kiva ja ilmatkin vaihtelivat sateesta auringonpaisteeseen. Ilmoittautumisen jälkeen tuomarit pitivät osallistujille puhuttelun, kertoivat päivän kulusta ja meidät jaettiin kahteen ryhmään, molemmissa oli 6 koiraa. Meidän ryhmässä olivat Ronja, Remu, Noki, Toffe, Tico ja spanieli.
Tuomari pyysi meidät rinkiin ja otti jokaisen koiran luokseen, kätteli ihmisen ja silitteli koiraa ja muutenkin seurasi koko päivän koiran kanssa työskentelyä sekä tottelevaisuutta yms.
Lähdettiin autoilla riistamajalta muutaman kilometrin päähän, jossa oli ensimmäin osuus; haku. Remun vuorolla käveltiin metsään tuomarin ja miehen kanssa jolla oli haulikko olalla. Päästin Remun valjaistaan ja tarkoitus oli että lähetän sen sinne metsään, niin se pirulainen otti spurtin ja sinne meni.. Remu teki laajaa siksakkia maa- ja ilmavainulla,kävi tarkistamssa kolmen ensimmäisen koiran hakumaastot, eli irtosi vähän liiankin kanssa, mutta niin sen oletinkin käyttäytyvän, kutsuttaessa tuli kyllä nopeasti takaisin. Sai jossain vaiheessa jonkun riistan hajun, koska lähti nenä ilmassa viilettämään horisonttiin, onneksi kääntyi kun huusin.. :) Haulinkon pamaus ei hätkähdyttänyt Remua millään lailla ja jatkoi itsenäisesti työskentelyä. Tuomari pyysikin aika nopeasti kytkemään koiran ja onneksi se tulikin suoraan luokse ekasta käskystä ja sain sen kytkettyä.
Ronjan oli viimeisenä vuorossa ja odoteltiin metsässä aika kauan vuoroamme, ja Ronja kävi pikkusen kierroksilla, koska se raukka luuli, että jee mennään hakumetsään ihmisiä etsimään. Taitaa olla pari vuotta edellisestä hakumetsäilystä.. No vihdoin kun pääsimme metsään, päästin koiran irit ja annoin sille käskyn etsi, niin sehän lähti.. Ronja teki vieläkin laajempaa kaarta kuin Remu, se katosikin vähäksi aikaa kokonaan, en tiedä missä asti kävi. Kieli roikkuen se aina palasi ja teki laajaa siksakksia. Ronja oli todella onnellinen päästessään hommiin, harmillista vaan ketään ei löytynyt.. :D Normaalisti jos olen Ronjan kanssa kaksin metsässä, se kulkee ihan mun takana jaloissa eikä juurikaan irtoa, muuta kuin tarpeilleen tai jonkun hajun johdattamana vähän kauemmaksi. Eli tämä oli todella yllätys, miten se viiletti siellä metsässä menemään. Pamauksesta pysähtyi joksikin aikaa, katsoi hetken ylöspäin, ihankuin odottaen koska se tipu putoaa.. :DD Sai tuomarinkin tirskahtamaan. Annoin sille uuden etsi-käskyn ja Ronja jatkoi etsimistä.. Sitten se taas lähti huitelemaan vähän pidemmälle, sanoin tuomarille, että onneksi ei olla espoossa, kun tuomari oli alkupuheessaan kertonut yhdestä koirasta joka oli karannut metsästä ja löytynyt Espoon keskuksesta jostain lastauslaiturilta.. Tämäkin kommentti sai aikaan hymähtelyä.. No tulihan se Ronjakin reissuiltaan ja tuomari pyysi kytkemään koiran ja sitten jatkettiin takaisin autoille ja jäätiin puoleen väliin alkupaikasta, jossa päästiin jäljstämään kania.
Kanilla tehtiin n.120 metrin pituinen laahausjälki metsään, jossa oli 90 asteen kulma, sekä alussa makuu, jota koira sai haistella ja siitä 10 metriä sai avustaa koiraa, jonka jälkeen koiran oli itsenäisesti jälkeä seuraten löydettävä kaato eli kani.
Tämän osuuden en uskonut tuottavan Remulle minkäänlaisia vaikeuksia ja niinhän siinä kävikin. Eli Remu haisteli nopeasti makuun, lähti viipottamaan jälkeä pitkin aika rauhallisesti alkumatkan tiiviisti jälkeä seuraten ja jossain vaiheessa vähän lisäten vauhtia. Kerran poikkesi yhden harha-askeleen verran jäljelta ja salamana palasi takaisin ja vei meidät suoraan kaadolle. Haisteli kanin tarkkaan läpi ja nuoli vähän sen korvia. Kytkin koiran ja vein autoon odottamaan ja otin Ronjan, jonka jäljestämisetsä mulla ei ollut minkäänlaista hajua.. :O) Ronja haisteli makuun todella tarkasti ja hartaasti ja lähti hitaasti häntä matalalla etenemään sitä 10 metrin matkaa. Ohjasin sen jälki käskyllä eteenpäin ja tyhmä minä kutsuin sen takaisin vaikka oli ihan oikealla jäljellä. No päätin että pidän suuni supussa ja annan koiran tehdä työn. Ronja lähti alkuun aika hitaasti liikkeelle ja kävi paljon jäljen ulkopuolella aina kyllä palaten takaisin. Käytti jäjellä sekä maa- että ilmavainua. Kerran kadotti jäljen, piti pienen tuumaustauon ja itse löysi takaisin jäljelle, koska mulla ei ollut mitään käsitystä ollaanko enää jäljellä ollenkaan, kun kadotin itse merkit, mutta kyllä se koiran nenä vaan on ihmeellinen kapistus ja taas mentiin pitkin jälkeä, loppumatkan Ronja meni aika vauhdilla ja vei meidät kaadolle. Haisteli kanin tarkasti ja ei olisi halunnut jättää sitä aarretta sinne metsään. Kytin koiran ja jatkettiin takaisin majalle josta suunnattiin viimeiselle osuudelle, joka oli riistapukin nouto vedestä. Aallokko kävi aika kovana (haju paikalla oli todella kuvottava, sinne oli jätetty kalanperkuujätteet mätänemään) mutta molemmat piskit kävivät riistapukin noutamassa ongelmitta vedestä ja toivat rannalle. :) Olisivat halunneet polskia pidempäänkin, mutta tälläkertaa uintisuoritus jäi tähän yhteen kertaan.
Remun tulokset: Hyväksytty.
Sosiaalinen käyttäytyminen: Remu on rauhallinen ja ystävällinen koira. Se on kiinnostunut muista koirista. Remu on ystävällinen ihmisiä kohtaan, antaen kosketella itseään ongelmitta. Hyväksytty.
Haku ja laukaus: Haku on laajaa ja energistä. Työ tehdään maa- ja ilmavainua käyttäen. Koira on hyvin ohjaajan hallussa. Laukauksesta Remu jatkaa työskentelyä. Hyväksytty.
Jäljestys: Jäljestys suoritetaan maavainulla varmasti, jäljen mukaisesti. Kulma hyvin. Kaato tutkitaan ja nuollaan. Hyväksytty.
Vesityö: Remu menee ensikäskystä veteen ja tuo pukin rannalle ohjaajan ulottuville. Hyväksytty.
Tottelevaisuus: Remu tottelee ollen hyvin ohjaajan hallinnassa. Hyväksytty.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Yhteistyö toimii hienosti. Hyvä työpari!
Ronjan tulokset: Hyväksytty.
Sosiaalinen käyttäytyminen: Ronja on ystävällinen ja luottavainen . Se on kiinnostunut muista koirista. Ronja on luontevan ystävällinen ihmisille.
Haku ja laukaus: Haku on laajaa, ajoittain liiankin kauas etenevää. Innokasta ja vauhdikasta. Ronja toimii maa- ja ilmavainua käyttäen. Laukauksesta se jää toviksi seisomaan jatkaen työskentelyä. Koulutuksella haku saadaan sopivan laajaksi. Hyväksytty.
Jäljestys: Jäljestys hoidetaan maa- ja ilmavainua käyttäen. Jäljestys etenee aaltoillen jäljen sivuilla. Kulma kaarroksella. Kaato tutkitaan nuuhkien. Hyväksytty.
Vesityö: Ronja menee halukkaasti veteen tuoden riistapukin rannalle. Hyvä uintisuoritus! Hyväksytty.
Tottelevaisuus: Ronja tottelee vaatien välillä useamman käskyn. Hyväksytty.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Vauhdikas Ronja on hyvin ohjaajan hallussa.
SPA1 Concurrido Oronja ja SPA1 Concurrido Duendecillo.
Remun kaikki pojat saivat myös hyväksytyt tulokset! :)
Barbet Finland ry järjesti sunnuntaina 7.8. Lapinjärvellä taipparit, joihin saatiin paikka molemmille koirille yllättäen viime viikolla. Paikalla oli 9 perroa, 2 barbettia ja 1 spanieli. Tuttuja suurin osa, joten oli mukava tavata taas tuttuja. Remun kolme poikaa, Tarro, Tico ja Toffe olivat myös tulleet paikalle omistajineen. Remun huumori ei riittänyt poikien tapaamiseen, joten keskustelut jäi vähemmälle Remun osalta. Ronja tapasi ensimmäistä kertaa pojanpoikansa ja rouvahan rakastui kaikkiin tulisesti, mutta vastakaikua tämä rakkaus ei saanut. Poikia vähän ahdisti, kun mummi nyrkkeili ja veti panokorvat taakse hullunkiilto silmissä.. :D Sukukokoukseksikin tätä tapahtumaa pystyi kutsumaan, kun paikalla oli siis mummi, iskä, kolme poikaa ja näiden äiti sekä Noki-serkku. :)
Sitten itse taippareihin.
Päivä oli pitkä, mutta erittäin kiva ja ilmatkin vaihtelivat sateesta auringonpaisteeseen. Ilmoittautumisen jälkeen tuomarit pitivät osallistujille puhuttelun, kertoivat päivän kulusta ja meidät jaettiin kahteen ryhmään, molemmissa oli 6 koiraa. Meidän ryhmässä olivat Ronja, Remu, Noki, Toffe, Tico ja spanieli.
Tuomari pyysi meidät rinkiin ja otti jokaisen koiran luokseen, kätteli ihmisen ja silitteli koiraa ja muutenkin seurasi koko päivän koiran kanssa työskentelyä sekä tottelevaisuutta yms.
Lähdettiin autoilla riistamajalta muutaman kilometrin päähän, jossa oli ensimmäin osuus; haku. Remun vuorolla käveltiin metsään tuomarin ja miehen kanssa jolla oli haulikko olalla. Päästin Remun valjaistaan ja tarkoitus oli että lähetän sen sinne metsään, niin se pirulainen otti spurtin ja sinne meni.. Remu teki laajaa siksakkia maa- ja ilmavainulla,kävi tarkistamssa kolmen ensimmäisen koiran hakumaastot, eli irtosi vähän liiankin kanssa, mutta niin sen oletinkin käyttäytyvän, kutsuttaessa tuli kyllä nopeasti takaisin. Sai jossain vaiheessa jonkun riistan hajun, koska lähti nenä ilmassa viilettämään horisonttiin, onneksi kääntyi kun huusin.. :) Haulinkon pamaus ei hätkähdyttänyt Remua millään lailla ja jatkoi itsenäisesti työskentelyä. Tuomari pyysikin aika nopeasti kytkemään koiran ja onneksi se tulikin suoraan luokse ekasta käskystä ja sain sen kytkettyä.
Ronjan oli viimeisenä vuorossa ja odoteltiin metsässä aika kauan vuoroamme, ja Ronja kävi pikkusen kierroksilla, koska se raukka luuli, että jee mennään hakumetsään ihmisiä etsimään. Taitaa olla pari vuotta edellisestä hakumetsäilystä.. No vihdoin kun pääsimme metsään, päästin koiran irit ja annoin sille käskyn etsi, niin sehän lähti.. Ronja teki vieläkin laajempaa kaarta kuin Remu, se katosikin vähäksi aikaa kokonaan, en tiedä missä asti kävi. Kieli roikkuen se aina palasi ja teki laajaa siksakksia. Ronja oli todella onnellinen päästessään hommiin, harmillista vaan ketään ei löytynyt.. :D Normaalisti jos olen Ronjan kanssa kaksin metsässä, se kulkee ihan mun takana jaloissa eikä juurikaan irtoa, muuta kuin tarpeilleen tai jonkun hajun johdattamana vähän kauemmaksi. Eli tämä oli todella yllätys, miten se viiletti siellä metsässä menemään. Pamauksesta pysähtyi joksikin aikaa, katsoi hetken ylöspäin, ihankuin odottaen koska se tipu putoaa.. :DD Sai tuomarinkin tirskahtamaan. Annoin sille uuden etsi-käskyn ja Ronja jatkoi etsimistä.. Sitten se taas lähti huitelemaan vähän pidemmälle, sanoin tuomarille, että onneksi ei olla espoossa, kun tuomari oli alkupuheessaan kertonut yhdestä koirasta joka oli karannut metsästä ja löytynyt Espoon keskuksesta jostain lastauslaiturilta.. Tämäkin kommentti sai aikaan hymähtelyä.. No tulihan se Ronjakin reissuiltaan ja tuomari pyysi kytkemään koiran ja sitten jatkettiin takaisin autoille ja jäätiin puoleen väliin alkupaikasta, jossa päästiin jäljstämään kania.
Kanilla tehtiin n.120 metrin pituinen laahausjälki metsään, jossa oli 90 asteen kulma, sekä alussa makuu, jota koira sai haistella ja siitä 10 metriä sai avustaa koiraa, jonka jälkeen koiran oli itsenäisesti jälkeä seuraten löydettävä kaato eli kani.
Tämän osuuden en uskonut tuottavan Remulle minkäänlaisia vaikeuksia ja niinhän siinä kävikin. Eli Remu haisteli nopeasti makuun, lähti viipottamaan jälkeä pitkin aika rauhallisesti alkumatkan tiiviisti jälkeä seuraten ja jossain vaiheessa vähän lisäten vauhtia. Kerran poikkesi yhden harha-askeleen verran jäljelta ja salamana palasi takaisin ja vei meidät suoraan kaadolle. Haisteli kanin tarkkaan läpi ja nuoli vähän sen korvia. Kytkin koiran ja vein autoon odottamaan ja otin Ronjan, jonka jäljestämisetsä mulla ei ollut minkäänlaista hajua.. :O) Ronja haisteli makuun todella tarkasti ja hartaasti ja lähti hitaasti häntä matalalla etenemään sitä 10 metrin matkaa. Ohjasin sen jälki käskyllä eteenpäin ja tyhmä minä kutsuin sen takaisin vaikka oli ihan oikealla jäljellä. No päätin että pidän suuni supussa ja annan koiran tehdä työn. Ronja lähti alkuun aika hitaasti liikkeelle ja kävi paljon jäljen ulkopuolella aina kyllä palaten takaisin. Käytti jäjellä sekä maa- että ilmavainua. Kerran kadotti jäljen, piti pienen tuumaustauon ja itse löysi takaisin jäljelle, koska mulla ei ollut mitään käsitystä ollaanko enää jäljellä ollenkaan, kun kadotin itse merkit, mutta kyllä se koiran nenä vaan on ihmeellinen kapistus ja taas mentiin pitkin jälkeä, loppumatkan Ronja meni aika vauhdilla ja vei meidät kaadolle. Haisteli kanin tarkasti ja ei olisi halunnut jättää sitä aarretta sinne metsään. Kytin koiran ja jatkettiin takaisin majalle josta suunnattiin viimeiselle osuudelle, joka oli riistapukin nouto vedestä. Aallokko kävi aika kovana (haju paikalla oli todella kuvottava, sinne oli jätetty kalanperkuujätteet mätänemään) mutta molemmat piskit kävivät riistapukin noutamassa ongelmitta vedestä ja toivat rannalle. :) Olisivat halunneet polskia pidempäänkin, mutta tälläkertaa uintisuoritus jäi tähän yhteen kertaan.
Remun tulokset: Hyväksytty.
Sosiaalinen käyttäytyminen: Remu on rauhallinen ja ystävällinen koira. Se on kiinnostunut muista koirista. Remu on ystävällinen ihmisiä kohtaan, antaen kosketella itseään ongelmitta. Hyväksytty.
Haku ja laukaus: Haku on laajaa ja energistä. Työ tehdään maa- ja ilmavainua käyttäen. Koira on hyvin ohjaajan hallussa. Laukauksesta Remu jatkaa työskentelyä. Hyväksytty.
Jäljestys: Jäljestys suoritetaan maavainulla varmasti, jäljen mukaisesti. Kulma hyvin. Kaato tutkitaan ja nuollaan. Hyväksytty.
Vesityö: Remu menee ensikäskystä veteen ja tuo pukin rannalle ohjaajan ulottuville. Hyväksytty.
Tottelevaisuus: Remu tottelee ollen hyvin ohjaajan hallinnassa. Hyväksytty.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Yhteistyö toimii hienosti. Hyvä työpari!
Ronjan tulokset: Hyväksytty.
Sosiaalinen käyttäytyminen: Ronja on ystävällinen ja luottavainen . Se on kiinnostunut muista koirista. Ronja on luontevan ystävällinen ihmisille.
Haku ja laukaus: Haku on laajaa, ajoittain liiankin kauas etenevää. Innokasta ja vauhdikasta. Ronja toimii maa- ja ilmavainua käyttäen. Laukauksesta se jää toviksi seisomaan jatkaen työskentelyä. Koulutuksella haku saadaan sopivan laajaksi. Hyväksytty.
Jäljestys: Jäljestys hoidetaan maa- ja ilmavainua käyttäen. Jäljestys etenee aaltoillen jäljen sivuilla. Kulma kaarroksella. Kaato tutkitaan nuuhkien. Hyväksytty.
Vesityö: Ronja menee halukkaasti veteen tuoden riistapukin rannalle. Hyvä uintisuoritus! Hyväksytty.
Tottelevaisuus: Ronja tottelee vaatien välillä useamman käskyn. Hyväksytty.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma: Vauhdikas Ronja on hyvin ohjaajan hallussa.
SPA1 Concurrido Oronja ja SPA1 Concurrido Duendecillo.
Remun kaikki pojat saivat myös hyväksytyt tulokset! :)
torstai 21. huhtikuuta 2011
Kaksi karvatonta
Tältä aamulta otettu kuva kahdesta silkkikuonosta.
Pääsiäisen tavoitteena on kontakteja ja keppejä ja mahdollisesti vähän ohjauksia.. Ojankoon käy meidän tie pääsiäisen päivinä.. :)
Pääsiäisen tavoitteena on kontakteja ja keppejä ja mahdollisesti vähän ohjauksia.. Ojankoon käy meidän tie pääsiäisen päivinä.. :)
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Kontakteja
Huhtikuun alussa Seinäjoella järjestettiin agileiri Etelä-Pohjanmaan vesikoirien toimesta, kouluttajana oli Sanna Kobylin, joten pitihän sinne asti sitten lähteä. Emppu ja Noki, sekä Annina ja Joku oli matkaseurana. Leiriltä saatiin hyviä vinkkejä ohjauksiin, sekä Sanna sanoi, että Ronja vaan ei tiedä mitä kontakti tarkoittaa, joten saatiin kotiläksyksi pistää kontaktit uusiksi. Yhdet kisat käytiin vielä leirin jälkeen, mutta nyt pidetään agikisoista taukoa, kunnes kontaktit on jälleen hallussa. Hyppyratoja onneksi voidaan kiertää.. Pääsin jäseneksi HSKH:lle ja nyt käydään treenaamassa Ojangossa Ronjalle kontakteja ja Remulle keppejä. Tarvitsemme vielä apurin noihin kontakteihin, koska tarkoitus on että minä jään Ronjan taakse ja annan käskyn OTA ja Ronja menee 2on2off asentoon ja käskyllä MENNÄÄN vapautuu palkalle. Harjoittelemme mennään käskyä erikseen kotipuolessa ja OTA käskyjä sitten kontakteilla ja siinä samassa vahvistetaan vapautusta. Alkuun tuntui mahdottomalta saada tähän mitään tolkkua, mutta nyt on edistystä jo tapahtunut, suuri kiitos tästä kuuluu Emppu-apurille! Eilen käytiin treenaamassa koirien kanssa kontakteja Ojangossa ja Emppu oli mukana ja kuvasin hänen videokamerallaan pienen pätkän kontakteja, ja Emppu editoi videon katselukuntoon. :) Klikkaamalla otsikkoa pääset videoon.
lauantai 12. helmikuuta 2011
05.02.11 Purinalla Helmikisat 2-luokka
Viimeinen rata, mistä hylly
Yliaikanollarata
Ronjan kanssa kisattiin Purinalla kotikentällä Runebergin päivänä kolmet kisat. Ekalta radalta hylly, enpä ohjannut tarpeeksi hypylle ja Ronja tulikin hypyn takaisinpäin. Toka rata nolla yliajalla (+1,36 s) ja viimeiseltä radalta hylly, kahden vierekkäisen putken päässä oli ratahenkilöstöä ja Ronja kävi ne tarkistamassa, että ketäs ootte ja meni putkeen väärästä päästä ja vielä toiseen kertaan samaan päähän putkea, sitten kepeille toisesta välistä sisään ja siinäkin olin itse tukkeena.. :) Mutta rata päästiin loppuun asti hengissä. :D
Ensimmäinen hyllyrata tulee erikseen, en saa sitä ladattua tähän..
torstai 27. tammikuuta 2011
Remulta lähti pallit
Remulta lähti viime perjantaina pallit. Syy, miksi tähän päädyin oli se, että herra kulki jatkuvasti vaaleanpunaiset lasit silmillään, ruoka ei maistunut, mitään muuta pieneen päähän ei mahtunut kuin hyvälle tuoksuvat narttukoirat, ulkona olevia pissoja nuollaan antaumuksella, agility menee vaihtelevalla volyymilla, riippuen milloin kenelläkin alkaa tai on ollut juoksut, astuu tuttuja narttuja ja leikattuja uroksia kokoajan. Siinä nyt ainakin muutamia juttuja. Toivon, että leikkaus hävittää epätoivotun käytöksen ja Remusta tulee taas oma iloinen touhottaja ilman narttujen vouhotusta. Ja mielestäni kahdet jälkeläiset, yhteensä 13 pentua riittää Remulle. Ja tämähän on sitten ihan mun oma mielipide. :)
Leikkaus sujui hyvin, Remu oli hyvin tokkurainen koko illan, mutta jo seuraavana päivänä herra lähti mielellään lenkille ja söi hyvin.
Parin päivän kuluttua Remun haava alkoi paisua ja nyt ollaan antibioottikuurilla. Remu alkoi reagoida lankaan millä solmittiin sisällä olevat asiat yhteen ja se kohta on turvoksissa. Ommellankaan ei reagoinut ja kohta tikit alkaakin sulaa itsestään. Toivottavasti antibiootit puree nopsaan ja saan herran kuntoon. Nyt ollaan sitten sairaslomalla kaikesta riehumisesta ja harrastuksista. Eli ihan täysin ilman huolia ei tästä leikkauksesta selvitty, mutta paranemaan päin toivottavasti mennään.
Remu taju kankaalla kotona, nukkui loppuyön sohvalla, vaikka peittelin sen peitteiden alle omalle pedilleen. <3
Pakko oli keksiä ratkaisu, ettei pääse nuolemaan haavaansa, kun en halunnut käyttää sitä typerää pönttöä. Leikkasin sukkahousuistani pöksyt Remulle ja ne on ihan loistavat, ei saa niitä pois, eikä pääse kumpikaan koirista hoitamaan haavaa. :)
Leikkaus sujui hyvin, Remu oli hyvin tokkurainen koko illan, mutta jo seuraavana päivänä herra lähti mielellään lenkille ja söi hyvin.
Parin päivän kuluttua Remun haava alkoi paisua ja nyt ollaan antibioottikuurilla. Remu alkoi reagoida lankaan millä solmittiin sisällä olevat asiat yhteen ja se kohta on turvoksissa. Ommellankaan ei reagoinut ja kohta tikit alkaakin sulaa itsestään. Toivottavasti antibiootit puree nopsaan ja saan herran kuntoon. Nyt ollaan sitten sairaslomalla kaikesta riehumisesta ja harrastuksista. Eli ihan täysin ilman huolia ei tästä leikkauksesta selvitty, mutta paranemaan päin toivottavasti mennään.
Remu taju kankaalla kotona, nukkui loppuyön sohvalla, vaikka peittelin sen peitteiden alle omalle pedilleen. <3
Pakko oli keksiä ratkaisu, ettei pääse nuolemaan haavaansa, kun en halunnut käyttää sitä typerää pönttöä. Leikkasin sukkahousuistani pöksyt Remulle ja ne on ihan loistavat, ei saa niitä pois, eikä pääse kumpikaan koirista hoitamaan haavaa. :)
lauantai 15. tammikuuta 2011
Mellunmäessä 6:n vesiäisen kera
Käytiin Empun ja Annan kanssa Mellunmäen metsissä kera kuuden koiran eli Ronja ja Remu, Kola ja Noki sekä Nero ja Neva. Tälläkertaa Remu iski silmänsä ihanalle tuoksuvaan Nevaan ja jätti kerrankin Nokin rauhaan. Neva parka kun ei osaa tai ei ainakaan nyt sanonut Remulle mitään joka häikäilemattä astui Nevaa aina kun meidän silmä vältti.. Huoh.. No Remu ei vielä tiedä mikä sitä tuleman odottaa, nimittäin pallien poisto. Kyllä, aion poistattaa Remulta kulkuset, koska sen mielenrauha järkkyy aina kun lähistöllä on ihania koiranaisia. Tulee myös helpottamaan agilityn harrastamista, kun ei mene pojan pää sekaisin jos mukana on narttuja jotka tuoksuu hyvälle.. Mutta tämänpäiväisestä metsäilystä vielä, pakkasta oli mukavat -13, vähän hipsuvarvas Ronja nosteli tassujaan, mutta muuten juostiin ja peuhattiin lumessa. Aurinko pilkahteli taivaalla ja tuulta ei ollut juurikaan, eli parempaa ilmaa ei juurikaan tähän aikaan vuodesta voi hakea. Koirat on olleet illan rauhakseen ja nukkuneet. Ainiin Ronjalla on vaaleanpunainen ja Remulla keltainen liivi tunnisteeksi..
Kola konsertoi ja lopulta tapahtuu taklaus.. :)
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
Hyvinkäällä uimassa
Hyvinkään uimahallissa oli eilen kahdeksan aikaan varsin villi ja eläimellinen meno kun Ronja, Remu, Noki, Kola ja Miska juoksivat, hyppivät, kiljuivat, haukkuivat ja uivat lelujen ja pallojen perässä. Illalla ruokakuppi tyhjeni molemmilta alta aikayksikön ja sen jälkeen maistuikin uni ja aamullakin oli vielä väsynyttä koiraa kaksin kappalein. Oli myös meillä ihmisillä hauskaa katsoa sitä riemua, minkä tuo vesiallas aiheutti koirissa.
Linkki Empun sivulle, missä video uinnista..
Linkki Empun sivulle, missä video uinnista..
maanantai 3. tammikuuta 2011
Hyvää kuluvaa vuotta!
Vuosi vaihtui kaikkien osalta onnistuneesti. Paukkeet ei koiria juurikaan häirinnyt, vaikka käytiin yhdentoista aikaan iltapissalla. Ronja kuunteli paljon tarkemmin raketit, kuin Remu, joka kulki koko matkan häntä pystyssä ja nenä kiinni maassa. Ei herraa paljoa ne paukut painaneet, vaikka onkin ääniherkkä koira.
Eilen kävin Remun kanssa pitkästä aikaa Kalliossa mummolla siivoamassa, niin samalla kierrettiin Töölön lahti. Remu on senverran ääniherkkä, vaikka paukut ei sitä häirinnyt, niin kaupungin melu junineen ja raitiovaunuineen sekä ihmispaljouksinen häiritsee sitä todella paljon ja lenkistä ei pysty nauttimaan. Vähän siedätystä pitää aina välillä herralle järjestää. Ja kun oli sen verran pakkasta, niin pitihän koira pukea sään mukaan, tossut jalkaan ja takki päälle. Sekös aiheutti hilpeyttä ohikulkijoissa. Suurimman osan ihmisten kasvoille nousi hymy, kun näkivät Remun tepastelemassa tossut jalassa Töölön lahtea. :) (Kuva yllä)
Eilen kävin Remun kanssa pitkästä aikaa Kalliossa mummolla siivoamassa, niin samalla kierrettiin Töölön lahti. Remu on senverran ääniherkkä, vaikka paukut ei sitä häirinnyt, niin kaupungin melu junineen ja raitiovaunuineen sekä ihmispaljouksinen häiritsee sitä todella paljon ja lenkistä ei pysty nauttimaan. Vähän siedätystä pitää aina välillä herralle järjestää. Ja kun oli sen verran pakkasta, niin pitihän koira pukea sään mukaan, tossut jalkaan ja takki päälle. Sekös aiheutti hilpeyttä ohikulkijoissa. Suurimman osan ihmisten kasvoille nousi hymy, kun näkivät Remun tepastelemassa tossut jalassa Töölön lahtea. :) (Kuva yllä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)