Kontakteja

Huhtikuun alussa Seinäjoella järjestettiin agileiri Etelä-Pohjanmaan vesikoirien toimesta, kouluttajana oli Sanna Kobylin, joten pitihän sinne asti sitten lähteä. Emppu ja Noki, sekä Annina ja Joku oli matkaseurana. Leiriltä saatiin hyviä vinkkejä ohjauksiin, sekä Sanna sanoi, että Ronja vaan ei tiedä mitä kontakti tarkoittaa, joten saatiin kotiläksyksi pistää kontaktit uusiksi. Yhdet kisat käytiin vielä leirin jälkeen, mutta nyt pidetään agikisoista taukoa, kunnes kontaktit on jälleen hallussa. Hyppyratoja onneksi voidaan kiertää.. Pääsin jäseneksi HSKH:lle ja nyt käydään treenaamassa Ojangossa Ronjalle kontakteja ja Remulle keppejä. Tarvitsemme vielä apurin noihin kontakteihin, koska tarkoitus on että minä jään Ronjan taakse ja annan käskyn OTA ja Ronja menee 2on2off asentoon ja käskyllä MENNÄÄN vapautuu palkalle. Harjoittelemme mennään käskyä erikseen kotipuolessa ja OTA käskyjä sitten kontakteilla ja siinä samassa vahvistetaan vapautusta. Alkuun tuntui mahdottomalta saada tähän mitään tolkkua, mutta nyt on edistystä jo tapahtunut, suuri kiitos tästä kuuluu Emppu-apurille! Eilen käytiin treenaamassa koirien kanssa kontakteja Ojangossa ja Emppu oli mukana ja kuvasin hänen videokamerallaan pienen pätkän kontakteja, ja Emppu editoi videon katselukuntoon. :) Klikkaamalla otsikkoa pääset videoon.

05.02.11 Purinalla Helmikisat 2-luokka

Viimeinen rata, mistä hylly

Yliaikanollarata

Ronjan kanssa kisattiin Purinalla kotikentällä Runebergin päivänä kolmet kisat. Ekalta radalta hylly, enpä ohjannut tarpeeksi hypylle ja Ronja tulikin hypyn takaisinpäin. Toka rata nolla yliajalla (+1,36 s) ja viimeiseltä radalta hylly, kahden vierekkäisen putken päässä oli ratahenkilöstöä ja Ronja kävi ne tarkistamassa, että ketäs ootte ja meni putkeen väärästä päästä ja vielä toiseen kertaan samaan päähän putkea, sitten kepeille toisesta välistä sisään ja siinäkin olin itse tukkeena.. :) Mutta rata päästiin loppuun asti hengissä. :D

Ensimmäinen hyllyrata tulee erikseen, en saa sitä ladattua tähän..

Remun agiliidot

Remusta on kehittynyt hirmu agiliitelijä. Nyt on kiva treenta Remun kanssa, kun se on alkanut kuuntelemaan mun ohjeita, ei huitele enää (kovin paljoa ainakaan) ympäriinsä ja eilen se ei karannut esteitä suorittamaan omin päin kertaakaan. Se suoritti kaiken niinkuin pitikin. Harjoiteltiin keppejä, rengasta, keinua ja takaaleikkausta. Kepeillä olllan edistytty jo niin, että minä kuljen eteenpäin, toki käsiapua vielä käyttäen. Rengas sujuu todella hyvin, siinä meillä ei kyllä koskaan ole ollut mitään ongelmia. Tehtiin renkaalta lähetys putkeen ja putkesta renkaalle ja kumminkin päin sujui ongelmitta. Palkkasin patukalla ja päästin Remun riekkumaan ympäri kenttää patukka suussa, niin herra juoksi kunniakierroksen kentällä ja tuli mun luokse renkaan läpi patukka suussa! :) Takaaleikkaus suoritettiin muuri, hyppy (takaaleikkaus) putkeen ja seuraavksi takaaleikkaus tehtiin muurin ja hypyn väliin sekä lopuksi vielä takaperin, eli putki, hyppy ja muuri. Ei siinäkään ollut ongelmia. Jeeeee! Kahdesta viime kerrasta on jäänyt niin hyvä mieli, että tekis mieli treenata joka päivä! :) On mulla aivan mahtavat koirat!

Kisat Hyvinkäällä

Eilen käytiin Ronjan kanssa ekoissa kakkosluokan agikisoissa Hyvinkäällä. Pystytin leirin hallille, eli Ronjalle häkki, missä rouva sai odotella vuoroaan. Kisat alkoikin vähän etuajassa ja päästiin rataantutustumiseen. Kävin rataa läpi ja viimeisellä minuutilla huomasin yhden putken, minkä olin ihan suvereenisti unohtanut rataantutustumisessa, en vaan jostain syystä rekisteröinyt sitä mitenkään. Kun päästiin radalle, niin Ronja suhahti toisen aidan ohi ja siitähän se sitten lähti menemään päin pyllymäkeä. Yksikään putki ei sujunut, jouduin viemään sen ihan putken suulle asti ja koira vaan haukkui ja pyöri ympyrää (tekee aina näin, kun en anna sille tarpeeksi ohjeita ja itse olen pihalla) ;) ja yhdestä putkesta tuli samasta suusta takaisin mihin oli mennytkin. Kepit taisi mennä ihan ok, mutta lopputulos oli hylly. Jännitin aika paljon näitä kisoja, en kyllä tiedä miksi, ehkä musta huokui epävarmuus, kun ei olisi huvittanut lähteä illalla kisaamaan, mutta nyt tiedän senkin, ettei sunnuntaisin enää kisata, koska kakkosen maxit on aina viimeisenä ja mulle sunnuntait on pyhitetty kotisohvalla löhöilyyn. :))
Toinen rata menikin sitten jo huomattavasti paremmin, ainut virhe mikä tuli oli kepit, koira tuli putkesta ja sujahtikin toisesta välistä, kun en ohjannut sitä kunnolla kepeille, eli oma moka TAAS. No ei meillä olisi aika riittänyt vaikka nolla olis tullutkin, mutta nyt olin jo tyytyväinen rataan ja jäi illasta kumminkin hyvä mieli. Ronja on kyllä niin super!

Remu liitelee

Keskiviikkoisin on Remun agiliito ja se on kehittynyt huimasti viime kesästä, sillä on ikään kuin lamppu syttynyt tätä lajia kohtaan. Ennen se oli pelkästään Remun pellelaji, piti aina keksiä itse omaa kivaa radalla,putkeen, aalle, puomille jne.. No tekee se vieläkin toki niin, mutta nyt ollaan otettu hallinta käyttöön, eli koira aina suorituksen jälkeen hihnaan ja se on tehonnut, nyt meillä on molemmilla radalla kivaa. Ja alan pikkuhiljaa luottamaan Remuun. Viime keskiviikkona treenattiin kontakteja ja herra pysähtyi kuin seinään kontaktille, käytettiin tarkettia ja se toimi ihan loistavasti. Jihaa, tuntui ihan huimalta, kun saatiin heti onnistumista!! Myös keinua harjoiteltiin ja siinä myös pysähdytiin tarketin avulla tosi upeasti. Muutama pellekierros otettiin myös, mutta nyt en lähtenyt niihin mukaan, vaan kytkin koiran, kun se tuli luokse ja sitten jatkettiin. Lopuksi vielä hypyt ja putket päihin, sekin meni ensimmäisen oman sähläyksen jälkeen hyvin! :) Ihana Remu!

Remun agiliito

Meillä oli tässä pienenpieni tai no ei niin pienikään ongelma Remun agilityssä, kun mentiin herran tahdon mukaan kentällä, ei minun. Ja kaikki alkoi siitä, kun oli jotenkin niin hauskaa katsoa kun herra juoksenteli pitkin kenttää mennen putkeen ja aalle ja puomille ja taas putkeen ja sitten se vasta vaivautui (ehkä) tulemaan mun luokse. En aluksi nähnyt siinä mitään ongelmaa, mutta ajan kanssa alkoi hermo pikkisen palaa kun koira liiteli ihan omaksi ilokseen ei niin että meillä molemmilla olisi voinut olla radalla kivaa. Elokuun lopussa oli Concurrido-päivät Haminan Rotikossa ja siellä meillä oli agility ohjaajana Rannikon Timo, joka käski ottamaan koiran haltuun. Miten? Aluksi koira hihnaan joka törttöilystä ja jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Harjoiteltiin myös pieniä pätkiä kerrallaan ja näin kerrottiin mitä koiralta haluttiin. Olen nyt ottanut tuon hihnan meille agilityyn, eli kytken koiran jokaisen suorituksen jälkeen, enkä anna sen liihotella pitkin poikin. Näin ollen ylimääräiset karjumisetkin alkaa jäädä taakse ja agilitystä myös Remun kanssa on tullut kivaa. Toki herra vieläkin on pelle, mutta keskittyy nykyään paljon paremmin mun kanssa tekemiseen, kun ei pääse sooloilemaan.
Eilen tehtiin rataa, missä oli takaakiertoja ja valssauksia ja putkeenkin pääsi pariin otteeseen, sekä keppejä. Sen verran vielä jännitän Remun kanssa puuhailua, että unohdan itse kaikki ohjaukset ja näinollen koirakaan ei saa sitä onnistunutta suoritusta. Mutta kun oikein keskityin valssiin takaakierron jälkeen, niin saatiin se onnistunutkin suoritus ja tunne olikin sitten ihan mahtava. Seuraavaksi harjoiteltiin eteenmenoa esteillä, aita, rengas, aita ja pituus. Pituuden jälkeen oli tarketti, jonne vietiin nami yhdessä ja ensin yhden esteen takaa ja sitten kahden jne. Ensimmäisen aidan Remu kaatoi siivekkeineen, kun hyppäsi suoraan riman päälle, mutta onneksi ei satuttanut itseään ja uudestaan se menikin jo hyvin. Renkaallekin se hidasti ja meinasi törmätä siihen, mutta sai vauhdin uudelleen ja lopuksi saatiin kaikki neljä estettä onnistuneesti suoritettua ja mitäpä tekee ohjaaja sen jälkeen.. Antaa koiran juosta suljettuun putkeen ja KEHUU siitä ilosta vielä koiraansa. Ihan kuin olisi unohtunut ne opit, ettei anna koiransa sooloilla radalla.. Hah. No näistä virheistä toivottavasti opin taas jotakin. Koira saa palkan ja hetken riekkua sen kanssa, mutta ei missään nimessä saa palkata itseään noilla esteillä.. :) Mutta eilen meillä oli hirmu kivaa! Remu osasi jopa olla Nokin kanssa samassa hihnakoukussa kiinni, ilman että riekkuivat, ehkä kumpikin odottaa pääsevänsä tekemään, eikä siinä ehditä miettiä kenen vieressä odotellaan. Ihania poikia!

Ainiin, penturintamalta kuultua, Nealla on ollut aamupahoinvointia.. :)

Nolla agista ja SM-hopeaa Rally-tokosta

5.9. käytiin Purinalla syysskaboissa kisaamassa agilitya, ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä kun Ronja hyppäsi kaksi kertaa puomilta alas. En tiedä vaikuttiko siihen se, että oli outo kumipohjainen puomi, vai se että puomin ylöstulolla oli ampiaisia. Toiselta radalta saatiin nolla ja sijoitus 3.! Päästiin ensimmäistä kertaa siis palkintosijoillekin ja tämä oli toinen nousunolla, yksi tarvitaan vielä siirtyäksemme kakkosiin. Tarkoistus olisi 25.9. mennä taas kisaamaan.

Tänään käytiin Kirkkonumella kisaamassa Rally-tokoa, ohjaajana Ronjalla oli Annina ja tämä pari nappasi SM-hopeaa AVO-luokasta, ihan mieletöntä! Annina sai palkkioksi hopeamitalin ja meille tuli ruokasäkki. Olin aivan varma, että hylsy tulee, kun Annina harjoitteli Ronjalla istumisesta seisomista ja se oli sellaista takkuamista kun ei olla sellaista harjoiteltu vissiin koskaan. Ja toinen pelottava momentti oli houkutus ruutu, missä oli tennispallo ja kissanruokaa, mutta rouva ei niitä edes vilkaissut. Jee, hieno tyttö mulla!

Videoon pääset klikkaamalla otsikkoa..

Remu heilastelemassa ja päivityksiä

Meinaa blogi aina välillä jäädä unholaan. Paljonhan on ehtinyt taas tapahtua, kun aikaakin on kulunut. Remu tapasi ihanan perroneidin Nean (Zorrazo Dulcinea) ja käytiin metsälenkillä Espoossa. Mukana oli myös Ronja, joka hyväksyi Nean ja sittenhän asia olikin jo selvä. Remu käyttäytyi herrasmiesmäisesti, eikä kertaakaan yrittänytkään astua Neaa, jolla jo juoksut oli alkaneet. Tokihan Remu esitti kaikki hurmurin taitonsa, jotka ei juuri silloin näyttänyt Neaan täysin uppoavan.
Remulle pakattiin kaulapanta, hihna ja ruuat ja kävin heittämässä sen Espooseen Nean luokse maanantaina ja jatkoin Ronjan kanssa agilityharkkoihin. Hain Remun takaisin kotiin tiistai-iltana ja Ronja haistelikin Remua päästä jalkoihin ihmetellen missä poika oli oikein luurannut. Keskiviikkona vielä yksi reissu kohti Espoota ja nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Nean vatsan seutu kasvaa.. :)
Ronjan kanssa agiliideltiin Remun reissun ajan ja olikin onnistuneet treenit Jukan johdolla. Tehtiin vaikeampaa rataa, jossa joutui miettimään erilaisia ohjauksia ja miten pääsisi itse helpoimmalla. Keppikulmiakin treenattiin, sekä Aalle takaajättöä, mutta siinä Ronja päätti tulla takaisin alas, kun jouduin kaartamaan Aalta aikalailla sivulle, kun Aan alla oli mutkaputki. Putket meni ihan loistavasti ja Ronjalla oli vauhti päällä , mistä saatiikin kehuja. On sen kanssa kyllä kivaa radalla, tuntuu että molemmat nauttii ja sehän onkin se pääasia. Sunnuntaina meillä onkin edessä agikisat Purinalla ja jo vähän jännittää..

Odottelen vielä kuvia eilisiltä pentutreffeiltä, jotka järjestettiin Paulan luona, me ei valitettavasti päästy osallistumaan agin ja Remun naisseikkailujen takia.

Ronjan agikisat Espoossa

Eilen aamulla startattiin kohti Espoota sateisesta ja synkästä säästä huolimatta. Ensimmäinen rataantutustuminen alkoi klo 10.15 ja rata tuntui paria kohtaa lukuunottamatta aika iisiltä. Laitan vielä videon ekasta radasta, kun sen saan haltuuni. Énpä uskonut itse pääseväni ihanneaikaan, koska en todellakaan ole nopea juoksija ja koirankaan vauhti ei ihan päätä huimaa. Tälläkertaa vaan kaikki meni nappiin ja ilmeisesti ohjasinkin koiraa suhteellisen hyvin, koska se ei juurikaan tainnut jäädä pyörimään mun ja esteen väliin kuten yleensä, kun minä teen jotain kummallista. Viimeisestä putkesta ulostulemisesta esteelle vähän itse kompuroin, mutta sain silti koiran hyvin esteen yli.
Toinen rata olikin omasta mielestäni vähän vaikeampi, mutta ajattelin ettei siinäkään sen kummempia pitäisi olla. Ronja pirulainen ottikin sitten jo lähdössä pienet varaslähdöt ja mulla meni pasmat sekaisin jo heti alussa ja sitten niitä ohjausvirheitäkin tuli ja kepit jouduin ottamaan uusiksi ja pelkäämäni keinu aiheutti lentokeinut, itse hyllyä en itse tiedä mistä se tuli, koska en muista mitä siellä tapahtui.. :) Mutta olen ihan hemmetin tyytyväinen tuohon ensimmäiseen rataan josta tuli ensimmäinen nousunolla, joka siis tarkoittaa sitä ettei virheitä tullut ja aikakin alitettiin ihanneajasta juuri ja juuri, mutta alitettiin silti. Palkintopallille ei päästy, koska kolme parasta palkittiin ja me oltiin neljänsiä, mutta sekään ei haittaa, koska niin hyvä mieli jäi radasta. Ja hyvät fiilarit jäi hyllystäkin, tästä on taas hyvä jatkaa.
Nyt vaan treeneissä täytyy harjoitella keinua vauhdista, sekä keppejä niin että keppien molemmin puolin kulkee ihminen, että saadaan sekin kuntoon, niin että pystyn ohjaamaan keppien kummallakin puolella. :)

Järvenpää agirata

Auton nokka suunnattiin aamulla kohti Järvenpäätä ja siellä olevia agikisoja. Rataantutustuminen alkoi klo 9 ja olimme luokkamme viimeiset kisaajat, eli odottelua tuli reilu tunti ennenkuin päästiin radalle. Ensimmäinen rata oli aika kinkkinen, yritän tehdä siitä jonkinmoisen piirustuksen, kunhan kerkiän. Kepit oli siinä ongelmakohta, olisi pitänyt tehdä alkuperäisen suunnitelman mukaan, eli mennä kepit koiranpuolelta, mitä en sitten tehnyt. Sisäänmeno kepeille uusiksi ja puolessavälissä pois kepeiltä, no eikun alkuun ja vaihdoin itse keppien puolta, niin johan rupesi sujumaan. Pituudesta tuli kielto ja sen otimme uusiksi eli radalta tuli 15 virhepistettä ja aika ylittyi yli kahdellakymmenellä sekunnilla. Olimme viimeiset jotka saivat tuloksen, yli puolet saivat hylsyn ja vain neljä koirakkoa nollaradan. Eli ei ollut ihan helpoimmasta päästä. :)

Seuraava rataantutustuminen alkoi aikataulun mukaan eli 10.40 ja nyt oli hiukan helpomman oloinen rata, muutama kinkkinen paikka tässäkin oli mukana. Tästä saatiin NOLLA virhettä, mutta aika ylittyi reilulla 8 sekunnilla, joten tulosta ei kirjaan merkitty, eikä tämä siis ollut nousuun vaikuttava nolla. Nämä on itselle vielä vähän kummajaisia, mutta siis jos oltais oltu se reilu kahdeksan sekuntia nopeampia, niin silloin se vissiin olisi kirjattu ylös. No mutta olen ihan äärettömän tyytyväinen tähän rataan, vaikkakin itse sähläsin paljon enemmän tässä kuin ensimmäisessä radassa. Ja KEPIT meni loistavasti! Hyvä Ronja! Video alla mun sähellysohjaamisesta ja sen takia Ronja pyöri turhia ympyröitä esteillä.. :)

Kahdet liitelytreenit

Ensin suunnattiin Ronjan kanssa Purinalle, alkulenkin jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa ulkokentälle treenaamaan. Odottelu oli ikävää ja suurin osa koirista haukkui aidassa kiinni ollessaan. Radan rakentelun jälkeen suunnattiin kahden/kolmen hengen ryhmissä kolmelle eri pisteelle tekemään pareittan suorituksia.

Kristiinan ohjauksessa tehtiin serpentiiniohjauksia.
1. hyppy, 2. hyppy, 3. putki, 4. hyppy, rintamasuunta kohti 7:n putkea, 4. hyppy ohjaus vasemmalla kädellä, 5. otetaan koira vastaan oikealla kädellä ja taas 6. vasemmalla ja sieltä sujahdus 7. putkeen. Sama vastakkaiseen suuntaan. Kuvio alla.

Karon kanssa aloitettiin tällä estesarjalla, eli kepeillä. Koira jätettiin 1. esteen taakse, itse kävelin aidan ja keppien väliin ja kutsuin koiran ja siitä kepeille. Meidän kepit meni ihan mönkään, joko aloitus meni pieleen tai sitten keppien keskellä jäi yksi keppiväli väliin tai sitten se ihan viimeinen väli epäonnistui. Tein välillä ilman ekaa aitaa, eli aloitettiin suoraan kepeiltä ja kun sain onnistuneen suorituksen, niin lopuksi vielä viimeiset aidat yli eli 3 ja takaaleikkauksella 4 jompaankumpaan suuntaan. Kuvio alla.

Viimeisen oli kaksi aitaa vierekkäin, ensin melkein kiinni toisissan ja koira ohjattiin aidan yli ja takaakierrolla takaisin ja samalla harjoiteltiin takaaleikkausta ja valssia. Vaikeutettiin suoritusta siirtämällä aitoja kauemmaksi toisistaan, niin että koiralla olisi ollut mahdollisuus puikahtaa aitojen välistä, mutta sekä Ronja että Jack suoriutivat näistä hienosti. Tästä ei kuvaa.

Lopuksi Kristiina katsoi vielä kaikkien keppisuoritukset, meillä meni alku hyvin, mutta lopusta luikahti liian aikaisin pois, no sain yhden suhteellisen onnistuneen suoritusen johon sitten lopetettiin.
Ronjan kepit on tällä hetkellä hyvin hakusessa, tuntuu että ollaan menty takapakkia, nyt tätyyy tehdä tehokeppiharjoituksia, että saadaan kepit kuntoon. Voi kun olis omat kepit pihalla, missä niitä vois päivittäin harjoitella. :)


Koiranvaihto, eli Ronja kotiin ja Remu tilalle ja kohti Hakkilaa ja perrotreenejä. Alkulämmittelyn jälkeen halliin rakentamaan rataa. Tälläkertaa meillä oli keppiharjoituksia, eteenlähetystä ja haltuunottoa.
Ensimmäiseksi kaikki tekivät kuuden sarjan keppejä, meillä on käytössä hienot Maijan tekemät ohjurit ekassa ja vikassa välissä. Remu ekan ohjurin hypättyään yli, meni loistavasti. Tästä on hyvä jatkaa keppejä.
Seuraavaksi otettiin eteenmenoa ja hyppyharjoituksia. Neljä aitaa olivat peräkanaa ja rimat joko 45 tai 50 korkeudella. Remu meni hienosti silloin kun viimeisen aidan edessä oli tarketti nameineen valmiina. Kun lähdin juoksemaan koiran kanssa yhdessä, niin silloin Remu puikahti viimeisestä välistä pois, eli oma ohjaus oli pielessä ja piti muistaa pitää käsi ylhäällä kokoajan. No saatiinhan me sekin sitten kunnialla läpi vaikka Remun alkuun pitikin käydä moikkaamassa Emppua ja sitten juosta putkeen ja sieltä pöydälle ja aidan yli takaisin Empun luokse ja sitten lopuksi taas mamman luokse, ainiinsunkokanssatässäjotainpititehdä?
Haltuunotossa koira jätetiin 2. aidan taakse ja hyppyytettiin kaksi aitaa ja omalla vartalonliikkeellä ja koiran nimen "huuhtamisella" (sitähän tässä lajissa tulee tehtyä eli huudettua) koira haltuun ennen viimeistä aitaa _ no ekaksihan se ei tietenkään onnistunut, mutta toisella tai kolmannella kerralla sitten onnistuikin, jeeee! Sama kuvio myös toiselta puolelta sekä 1 että 2. Alla kuvio.





Kiitos taas mielettömän kivoista treeneistä joista ei puuttunut ääntä eikä naurua! :)

Remun agiliidon kevään päätöskisat

Eilen oli Remun agiharkkojen talvi-kevätkauden päättäjäiset ja koutsimme teki pikkukisaradan. Ensin saimme harjoitella rataa pätkissä ja sitten verenmaku suussa kisaamaan.. :)
Ekaksi aloitettiin 1-4 esteistä, aita, pituus, aita ja putki numeron puoleisesta päästä sisään. Remuhan ei malttanut millään odotella, vaan syöksyi ihan omatoimisesti hyppimään radalla aitoja ja sinkoilemaan putkiin ja hyppimään Empun syliin yms yms.. Ja eikun koira takaisin ensimmäisen esteen taakse ja taas uusi yritys _ Remu meni kaksi ekaa estettä kivasti ja kolmannen jätti väliin ja siitä putkeen väärästä päästä. Annina pyysi kokeilemaan ohjausta vasemmalta puolelta, josko se sitten auttaisi, mutta putki veti koiraa niin hemmetisti luokseen, että se olikin taas siellä väärällä putken suulla. Seuraavalla kerralla sain koiran istumaan lähdön taakse ihan suorassa linjassa, en edes ehtinyt lähteä liikkeelle, kun se hyppäsi kaikki esteet hienosti pudottaen kyllä viimeisen riman ja sinkosi putkeen, mutta löi jarrut putken suulla kiinni. Huoh.. Ajattelin jo tuossa vaiheessa, että ei taaskaan ole meidän päivä, mutta sitten lähetin sen pituuden takaa ja siitä sainkin onnistuneen suorituksen ja sitten koiran vaihto.
Seuraavaksi harjoiteltiin esteet 5-10. Vitoselta kutoselle piti tehdä valssi ja sitten pinkoa taas minkä jaloista kerkesi seuraavalle esteelle _ tämä menikin jo vähän paremmin, sain koiraakin paremmin haltuun kuin lähdössä.
Lopuksi sitten kisasuoritus, Anna otti aikaa, joko Emppu tai Maija kuvasi videolle ja toinen laski virhepisteet. Hylkyhän meille tuli, mutta päästiin lopulta jopa rata loppuun asti suoritettua. Paras meidän aika taisi olla 14 sekuntia, kisan ylivoimainen voittaja pari oli Emppu ja Kola huimalla 11 sekunnin ajalla ja nollaradalla! Wohoo.. Emppu kylläkin omassa blogissaan hyvin kirjoitti, että jokainen meistä voitti oman luokkansa ylivoimaisesti, Maija Nemin kanssa narttujen mediryhmän, me Remun kanssa alottelijoiden ryhmän ja Emppu Kolan kanssa formulakiihdytysajoryhmän.. :) Olipas taas mielettömän kivaa sekä ohjaajalla että koiralla, kunhan muistan ensikerralla ottaa vettäkin koiralle mukaan, kun kieli roikkui melkein maassa asti.. :)
Lopuksi Annina otti Remun haltuunsa ja vei sen radan läpi ja koirahan meni kuin rasvattu, hyvällä ajalla ja nollaradalla, eli tuli heti mieleen, onko ohjaajassa vai koirassa vika.. :))) No kyllähän mä sen tiedän että ohjaajan pitää petrata vielä paljon, ennenkuin saan Remunkin toimimaan samalla lailla kuin se toimii Anninan kanssa..

Ensiviikosta alkaakin sitten kesäkauden treenit, uusia tuulia odotellessa! Kiitos Annina ja Anna viimekaudesta, ilman teitä ei oltaisi päästy tälle tasolle, missä nyt ollaan! :)

Ronjan ekat mölliagit korkattu!

Tänä aamuna suunnattiin kohti Lohjan Kirkniemeä ja siellä meitä odotti ihka ensimmäiset mölliagilitykisat. Jännitti niin pirusti, että tuli koukattua parikymmentä kilometrin ylimääräinen lenkki, kun liittymät meni hups vaan ohi.. :) Loppujen lopuksi päästiin perille ja käytiin ilmoittamassa meidät kisoihin. Ensin tehtiin Karon ja Jackin kanssa alkulenkki, johon Remukin pääsi osallistumaan, muuten herra istuskeli autossa, mutta ollen kumminkin "mukana", eikä tarvinnut jäädä yksin kotiin. Koirat takaisin autoon ja katsomaan minien rataantutustumista ja ekoja suorituksia. Jännitys välillä kohosi huippuunsa ja sitten taas laski mukavasti. Käytiin hakemassa koirat hallille ja lämmiteltiin niitä esteillä ja liikuttamalla. Sitten koirat seinään kiinni ja alkoi meidän rataantutustuminen (oli siinä meditkin välissä). Rata tuntui suht.helpolta, mutta oli siinä pari kohtaa, mitä piti miettiä miten kannattais ohjata, no omat ohjaustekniikat taas unohtui ensimmäistä valssia lukuunottamatta ihan täysin. Radan jälkeen sai ottaa uusintaradan, jota ei otettu mukaan tuloksiin ja se menikin sitten huonommin kuin eka, onneksi. Saatiin viisi virhepistettä, kun Ronja kävi tutustumassa ratatätiin, joka taisi olla ratasihteeri ja kun tuli takaisin niin jäi pyörimään mun eteen vaikka putkeen kävi käsky. Video kertoo loput.

Ronja on sittenkin ISOkokoinen

Käytiin Purinalla hakemassa kisakirjat ja mittauttamassa koirat. Mittauksen suoritti tuomari ja Ronja väänteli ja käänteli ensin itseään, mutta taikanamit teki tehtävänsä ja R seisoi loppupeleissä kunnolla ja suorassa. Säkäkorkeudesksi tuomari sai 47 cm, olen aina kuvitellut Ronjan olevan 45 cm, joten onhan tuo sitten iso nartuksi. Onhan sen painokin 18-20 kg:n välillä. Olis kiva päästä mittaamaan virallisesti Remukin, en usko että noilla olisi vaan 3 cm korkeuseroa. Päätelmäni on ollut että Remu olisi 50 cm:n paikkeilla.

Eilisen agiliidon viideota

Empun (E.Kainulainen) kuvaamaa ja omistavaa viideota meidän eilisistä agilitytreeneistä.. =)

Remun agiliito ja pesu

Tänään tehtiin kunnon alkulämmittelyt Empun, Kolan ja Nokin kanssa ennen agitreenejä. Treffattiin Jakomäessä 19.10 ja takaisin autoilla oltiin 19.50. Hakkilassa oltiin sitten kahdeksalta ja tehtiin vielä puolen tunnin hihnalenkki, eli voidaan kerrankin olla ylpeitä kunnon alkulämmittelyistä! No pakkastakin oli vissiin -16 astetta.. Hyrr..

Meitä ei tänään ollutkaan muita, kuin edellä mainitut ja vetäjänä Anna.

Meillä olikin jo kunnon rata tänään, aita, aita, vinottain aita ja lopuksi putki kaarella ja vielä aita. Kahden ensimmäisen aidan jälkeen tuo vinottain aita ja putki olivat kummallakin puolella. Piirros olisi helpompi hahmottaa, mutta menköön näin. Ensin otettiin Remun kanssa aita, vino aita ja putki, sitten lisättiin loppu aita ja vielä lisättiin ensimmäinenkin aita mukaan.
Remulla taisi loksahtaa asioita kohdilleen, koska se oli oikeesti jopa hyvä.. No mun täytyy vaan parantaa omaa ohjausta ja vauhtia, niin saadaan Remustakin vielä agitykki. Sillä riittää vauhtiä ihan hirmusesti, en pysy sen perässä millään. Mutta ehkä se joku päivä oppii kuuntelemaan mua, eikä höösää omiaan.. Pitihän sen käydä välissä parissa putkessa ja aalla ja hyppiä pari aitaa omin päin ennenkuin päästiin taaas takaiin rataa tekemään.. Hih.. Opeteltavia asioita, odottaminen aidan takana, se varastaa tosi helposti, josta on päästävä eroon (eikä helpota yhtään, että annoin sen varastaaa) :)

Kotiin tultaessa katsoin koiraani ja päätin, että nyt on mentävä suihkuun. Sen parta ja tassut oli suorastaan MUSTAT. Suihkutettuani tassut lattialle valui oikeasti mustan sinistä vettä, agikentän hiekka on hiukkasen likaista.. No en olekaan pessyt Remua kuin vissiin kerran tänä talvena ja silloinkaan en tainnut koko koiraa pestä. Herraa on hauska seurata kun sen päästää suihkusta, niin se hinaa itseään pitkin mattoja kuivatakseen itsensä.. Se jatkoi sitä melkein puoli tuntia.. No rauhoittui lopulta, alkoi isännältä melkein pinna palaa, kun eläin meni peppu pystyssä telkkarin edessä.. Urheilu kun on meidän isännälle se kaikista tärkein juttu.. :) No nyt on hyvä mieli, oli hyvät alkulämmittelyt, mielettömän kivat treenit (KIITOS ANNA!) ja nyt on vielä puhdas koira!

Ronjan eka agility"kisa"

Tänään oli ekat treenit joulutauon jälkeen.. Pakkasta oli rapeat 10 astetta.
Harjoiteltiin keinua ekan kerran oikealla keinulla. Keinun alla oli pöytä ja penkki ja vielä välissä tyynyt, ettei keinu kolise. Ronja tepasteli sitä edestakaisin ilman että ehdin edes viljellä keinua juustolla. No muutaman kerran edestakaisin ja päätyyn vielä pysy-käsky ja sitten jätettiin keinu hautumaan mielen sopukoihin.
Sitten muistuteltiin puomia ja pysy-käskyä mieliin. Ronja on alkanut vähän jopa hidastaa puomin lopussa ja saan sen kivasti jo pysähtymään, nyt täytyy vaan vielä harjoitella sitä että se jää odottamaan vaikka itse liikunkin poispäin. Luottavaisin mielin tämäkin mennnään..
Sitten siirryttiin Susannan luokse harjoittelemaan rataa.. Kuva yllä.. Onneton piirustukseni kisaradasta, toivottavasti siitä saa jotain selkoa.. :)

Remun ilta

Eilen kun tulin töistä kotiin, ehdin piipahtaa siellä parikymmentä minuuttia, kun sitten olikin jo taas lähdettävä. Remulle ruuat matkaan, treeniliivi päälle ja auton nokka kohti Itää ja osoitteena Annan koti. Osallistutaan Ronjan kanssa Rally-toko kurssille ja eilen oli infotilaisuus Annalla. Sain luvan ottaa Remun mukaan, koska sieltä lähdimme suoraan vielä agiliitelemään. Remuhan käyttäytyi ihan koiramaisesti, ei riekkunut, mitä nyt kävi kerjäämässä kaikilta rapsutuksia. Tullessamme Remu joutui pusutulitukseen., kun pieni Neva päätti pusuttaa Remun pöpiksi. Remu oli jo hätää kärsimässä ja teki harhautuskäännöksiä ja yritti päästä tilanteesta pois, mutta Neva vaan hyökkäsi uudelleen kimppun. No eihän siinä Remun auttanut muu kuin ärähtää muutaman kerran matalan murinan säestyksellä, niin pikkuneiti heittäytyi seljuulleen. Ja taas sinkosi siitä uudelleen pusuttelemaan. Yläkerrassa meno vähän rauhoittui, kun Neva kävi sitten puremassa ihmisten jalkoja, käsiä, huulia ja korvia.. Remulle teki tosi hyvää olla ihmisten ympäröimänä ja kun se sai itse käydä hakemassa huomiota, kuka sitä siten antoi tai jätti antamatta, mutta että kenenkään ei sitä tarvinnut kutsua luokse. Se kun ei ole niin vieraiden perään, paitsi sitten muutamien tuttujen, jotka ovatkin asia erikseen.. :)

Agilityssä se kävi vähän sinkomassa omia juoksujaan, ei millään olis malttanut kuunnella mitä piti tehdä, mutta kun mulla meinasi pinna palaa, niin kyllä se sitten tuli mukana ja näytti että kyllä mä osaan, en vaan aina viitsi.. Remu palkkautuu mukavasti sekä namilla että lelulla, lelusta näyttää kyllä saavan sekin spurttivaihteen päälle. Kun vielä saisi nuo omat ohjaukset hallintaan, niin koirakin voisi ehkä pystyä niitä lukemaan paremmin. Eilen tehtiin valssiharjoituksia, takaaleikkausta, pituus, muuri, aita eteenmenoa, sekä puomia. Puomilla Remu ei onneksi kiidä niinkuin Ronja, ja malttaa jopa pysähtyä kontaktille.. Jee, oikein onnistunut ilta.
Kiitos siitä kuuluu Annalle ja Anninalle ja agilitytreenikavereille!

Remu agilityssä

Remun kanssa on aloitettu agility ja nyt olikohan neljäs vai viides kerta kun oltiin mukana. Remu on oppinut odottamaan esteen takana istumassa, mikä oli minulle ihan superyllätys, kun ennen pomppasi aina makuulta tai istumasta ylös jos minä lähdin liikkeelle. Jee.. Remu on myös seinässä hiljaa, toisin kuin Ronja, joka haukkuu omassa ryhmässään sekä odottaessa, että suorittaessa. Remu palkkaantuu sekä namilla että lelulla, ja yritänkin palkata sitä enimmäkseen lelulla, nyt tietty vielä alussa käytetään paljon namia, kun harjoitellaan yksittäisiä esteitä. Tänään meillä oli vuorossa pituus, sekä A. Aan kiipeää hirmuvauhtia ja sitä joutuu pikkasen hihnalla rauhoittamaan, että pysyy kontaktilla. Pituuden kanssa ei ollut ongelmia ja lopuksi Remu suoriutui jopa kolmen esteen yli, eli ensin aita, sitten pituus ja lopuksi aita. Ok nämä oli kaikki suorassa linjassa, mutta kumminkin. Mamman riemu oli rajaton, kun herra kiisi esteet hienosti yli..