Pentuja katsomassa

Tiistaina 23.11. kävin tapaamassa pentuja, osan olinkin jo nähnyt kun olivat varamamma Delillä hoidossa. Pennut oli edellisenä päivänä täyttäneet 3 viikkoa ja kaikilla on silmät auki ja liikkuvat ja leikkivät jo. Saavat kiinteää ruokaa, ja se taitaakin olla aika sottaista hommaa, koska pennut joutuvat joka ruokailun jälkeen pesulle. :) Menoa ja vilskettä riittää pentulassa. On ne todella suloisia! Kuvaa klikkaamalla saat siitä isomman.

Juuri heräämässä

Kväääk

Äippä, älä tuupi!

Kasa pentuja

Nukkuva pentu, voi kyynel sentään.

Sniif, miten suloinen!

Ninja-tädin kimpussa.

Ihanat pikku karvaläpät korvina..

Miniatyyri koirat ison tossun vieressä..

Ja kasaan on taas päästävä, kun uni kutsuu..

Ninja-täti on ihana kiipeilypuu..

Tuima katse!

puspus

vähänkö oon söpö.

ja taas väsyttää

ei tuosta erota kuin pienet valkoiset tassut.. :)

Nea-äippä jaksaa sitkeästi imettää pentuja, vaikka maitoa ei heru..

Ihku

Ja lopuksi taas uni vei voiton pikkukavereista.

Linkki Nean sivuille, paina otsikkoa

Nean sivuilta löytyy pentusista kuvia ja videota!

Remusta jälleen iskä ja Ronjasta mummi!

Nealle ja Remulle syntyi tänään 9 pienokaista, 5 poikaa ja 4 tyttöä. Kaikki ovat väriltään ruskeita tai ruskeita pienin valkoisin merkein. Kaikki voivat hyvin, niin äippä kuin pennutkin. Hurja määrä pentusia pienikokoiselle vesikoiralle. Remu ei jäänyt äitiään huonommaksi pentujen määrässä. Samankokoinen pentue kuin Ronjalla aikanaan oli. No Remunhan ei tietenkään tarvitse osallistua millään tavalla, vaan kaikki jää Nean vastuulle. Rankkaa tuo koiran elämä, 9 lapsen yksinhuoltaja.. :)

Mutta isot onnittelut Nealle ja kotiväelle täältä Suutarilasta!

Remusta tulee jälleen iskä

Nea kävi eilen ultrassa ja masu oli täynnä hyvänkokoisia pentusia. Ainakin viisi sieltä on tulossa, mutta koska olivat jo aika kookkaita, ei oltu pystytty tarkkaa lukumäärää katsomaan. Jännittävät nelisen viikkoa vielä odottelemme pentusten syntymää. Remu taitaa kumminkin olla autuaan tietämätön koko asiasta.

Remu heilastelemassa ja päivityksiä

Meinaa blogi aina välillä jäädä unholaan. Paljonhan on ehtinyt taas tapahtua, kun aikaakin on kulunut. Remu tapasi ihanan perroneidin Nean (Zorrazo Dulcinea) ja käytiin metsälenkillä Espoossa. Mukana oli myös Ronja, joka hyväksyi Nean ja sittenhän asia olikin jo selvä. Remu käyttäytyi herrasmiesmäisesti, eikä kertaakaan yrittänytkään astua Neaa, jolla jo juoksut oli alkaneet. Tokihan Remu esitti kaikki hurmurin taitonsa, jotka ei juuri silloin näyttänyt Neaan täysin uppoavan.
Remulle pakattiin kaulapanta, hihna ja ruuat ja kävin heittämässä sen Espooseen Nean luokse maanantaina ja jatkoin Ronjan kanssa agilityharkkoihin. Hain Remun takaisin kotiin tiistai-iltana ja Ronja haistelikin Remua päästä jalkoihin ihmetellen missä poika oli oikein luurannut. Keskiviikkona vielä yksi reissu kohti Espoota ja nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Nean vatsan seutu kasvaa.. :)
Ronjan kanssa agiliideltiin Remun reissun ajan ja olikin onnistuneet treenit Jukan johdolla. Tehtiin vaikeampaa rataa, jossa joutui miettimään erilaisia ohjauksia ja miten pääsisi itse helpoimmalla. Keppikulmiakin treenattiin, sekä Aalle takaajättöä, mutta siinä Ronja päätti tulla takaisin alas, kun jouduin kaartamaan Aalta aikalailla sivulle, kun Aan alla oli mutkaputki. Putket meni ihan loistavasti ja Ronjalla oli vauhti päällä , mistä saatiikin kehuja. On sen kanssa kyllä kivaa radalla, tuntuu että molemmat nauttii ja sehän onkin se pääasia. Sunnuntaina meillä onkin edessä agikisat Purinalla ja jo vähän jännittää..

Odottelen vielä kuvia eilisiltä pentutreffeiltä, jotka järjestettiin Paulan luona, me ei valitettavasti päästy osallistumaan agin ja Remun naisseikkailujen takia.