Kaksi karvatonta

Tältä aamulta otettu kuva kahdesta silkkikuonosta.



Pääsiäisen tavoitteena on kontakteja ja keppejä ja mahdollisesti vähän ohjauksia.. Ojankoon käy meidän tie pääsiäisen päivinä.. :)

Remulta lähti pallit

Remulta lähti viime perjantaina pallit. Syy, miksi tähän päädyin oli se, että herra kulki jatkuvasti vaaleanpunaiset lasit silmillään, ruoka ei maistunut, mitään muuta pieneen päähän ei mahtunut kuin hyvälle tuoksuvat narttukoirat, ulkona olevia pissoja nuollaan antaumuksella, agility menee vaihtelevalla volyymilla, riippuen milloin kenelläkin alkaa tai on ollut juoksut, astuu tuttuja narttuja ja leikattuja uroksia kokoajan. Siinä nyt ainakin muutamia juttuja. Toivon, että leikkaus hävittää epätoivotun käytöksen ja Remusta tulee taas oma iloinen touhottaja ilman narttujen vouhotusta. Ja mielestäni kahdet jälkeläiset, yhteensä 13 pentua riittää Remulle. Ja tämähän on sitten ihan mun oma mielipide. :)

Leikkaus sujui hyvin, Remu oli hyvin tokkurainen koko illan, mutta jo seuraavana päivänä herra lähti mielellään lenkille ja söi hyvin.

Parin päivän kuluttua Remun haava alkoi paisua ja nyt ollaan antibioottikuurilla. Remu alkoi reagoida lankaan millä solmittiin sisällä olevat asiat yhteen ja se kohta on turvoksissa. Ommellankaan ei reagoinut ja kohta tikit alkaakin sulaa itsestään. Toivottavasti antibiootit puree nopsaan ja saan herran kuntoon. Nyt ollaan sitten sairaslomalla kaikesta riehumisesta ja harrastuksista. Eli ihan täysin ilman huolia ei tästä leikkauksesta selvitty, mutta paranemaan päin toivottavasti mennään.

Remu taju kankaalla kotona, nukkui loppuyön sohvalla, vaikka peittelin sen peitteiden alle omalle pedilleen. <3



Pakko oli keksiä ratkaisu, ettei pääse nuolemaan haavaansa, kun en halunnut käyttää sitä typerää pönttöä. Leikkasin sukkahousuistani pöksyt Remulle ja ne on ihan loistavat, ei saa niitä pois, eikä pääse kumpikaan koirista hoitamaan haavaa. :)

Mellunmäessä 6:n vesiäisen kera

Käytiin Empun ja Annan kanssa Mellunmäen metsissä kera kuuden koiran eli Ronja ja Remu, Kola ja Noki sekä Nero ja Neva. Tälläkertaa Remu iski silmänsä ihanalle tuoksuvaan Nevaan ja jätti kerrankin Nokin rauhaan. Neva parka kun ei osaa tai ei ainakaan nyt sanonut Remulle mitään joka häikäilemattä astui Nevaa aina kun meidän silmä vältti.. Huoh.. No Remu ei vielä tiedä mikä sitä tuleman odottaa, nimittäin pallien poisto. Kyllä, aion poistattaa Remulta kulkuset, koska sen mielenrauha järkkyy aina kun lähistöllä on ihania koiranaisia. Tulee myös helpottamaan agilityn harrastamista, kun ei mene pojan pää sekaisin jos mukana on narttuja jotka tuoksuu hyvälle.. Mutta tämänpäiväisestä metsäilystä vielä, pakkasta oli mukavat -13, vähän hipsuvarvas Ronja nosteli tassujaan, mutta muuten juostiin ja peuhattiin lumessa. Aurinko pilkahteli taivaalla ja tuulta ei ollut juurikaan, eli parempaa ilmaa ei juurikaan tähän aikaan vuodesta voi hakea. Koirat on olleet illan rauhakseen ja nukkuneet. Ainiin Ronjalla on vaaleanpunainen ja Remulla keltainen liivi tunnisteeksi..

Kola konsertoi ja lopulta tapahtuu taklaus.. :)

Hyvinkäällä uimassa

Hyvinkään uimahallissa oli eilen kahdeksan aikaan varsin villi ja eläimellinen meno kun Ronja, Remu, Noki, Kola ja Miska juoksivat, hyppivät, kiljuivat, haukkuivat ja uivat lelujen ja pallojen perässä. Illalla ruokakuppi tyhjeni molemmilta alta aikayksikön ja sen jälkeen maistuikin uni ja aamullakin oli vielä väsynyttä koiraa kaksin kappalein. Oli myös meillä ihmisillä hauskaa katsoa sitä riemua, minkä tuo vesiallas aiheutti koirissa.

Linkki Empun sivulle, missä video uinnista..

Hyvää kuluvaa vuotta!

Vuosi vaihtui kaikkien osalta onnistuneesti. Paukkeet ei koiria juurikaan häirinnyt, vaikka käytiin yhdentoista aikaan iltapissalla. Ronja kuunteli paljon tarkemmin raketit, kuin Remu, joka kulki koko matkan häntä pystyssä ja nenä kiinni maassa. Ei herraa paljoa ne paukut painaneet, vaikka onkin ääniherkkä koira.



Eilen kävin Remun kanssa pitkästä aikaa Kalliossa mummolla siivoamassa, niin samalla kierrettiin Töölön lahti. Remu on senverran ääniherkkä, vaikka paukut ei sitä häirinnyt, niin kaupungin melu junineen ja raitiovaunuineen sekä ihmispaljouksinen häiritsee sitä todella paljon ja lenkistä ei pysty nauttimaan. Vähän siedätystä pitää aina välillä herralle järjestää. Ja kun oli sen verran pakkasta, niin pitihän koira pukea sään mukaan, tossut jalkaan ja takki päälle. Sekös aiheutti hilpeyttä ohikulkijoissa. Suurimman osan ihmisten kasvoille nousi hymy, kun näkivät Remun tepastelemassa tossut jalassa Töölön lahtea. :) (Kuva yllä)

HYVÄÄ JOULUA!

(kuva Johanna Laine)

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011!

T: Katja ja Pasi sekä tontut Ronja ja Remu

Remun agiliidot

Remusta on kehittynyt hirmu agiliitelijä. Nyt on kiva treenta Remun kanssa, kun se on alkanut kuuntelemaan mun ohjeita, ei huitele enää (kovin paljoa ainakaan) ympäriinsä ja eilen se ei karannut esteitä suorittamaan omin päin kertaakaan. Se suoritti kaiken niinkuin pitikin. Harjoiteltiin keppejä, rengasta, keinua ja takaaleikkausta. Kepeillä olllan edistytty jo niin, että minä kuljen eteenpäin, toki käsiapua vielä käyttäen. Rengas sujuu todella hyvin, siinä meillä ei kyllä koskaan ole ollut mitään ongelmia. Tehtiin renkaalta lähetys putkeen ja putkesta renkaalle ja kumminkin päin sujui ongelmitta. Palkkasin patukalla ja päästin Remun riekkumaan ympäri kenttää patukka suussa, niin herra juoksi kunniakierroksen kentällä ja tuli mun luokse renkaan läpi patukka suussa! :) Takaaleikkaus suoritettiin muuri, hyppy (takaaleikkaus) putkeen ja seuraavksi takaaleikkaus tehtiin muurin ja hypyn väliin sekä lopuksi vielä takaperin, eli putki, hyppy ja muuri. Ei siinäkään ollut ongelmia. Jeeeee! Kahdesta viime kerrasta on jäänyt niin hyvä mieli, että tekis mieli treenata joka päivä! :) On mulla aivan mahtavat koirat!

Remu liitelee

Keskiviikkoisin on Remun agiliito ja se on kehittynyt huimasti viime kesästä, sillä on ikään kuin lamppu syttynyt tätä lajia kohtaan. Ennen se oli pelkästään Remun pellelaji, piti aina keksiä itse omaa kivaa radalla,putkeen, aalle, puomille jne.. No tekee se vieläkin toki niin, mutta nyt ollaan otettu hallinta käyttöön, eli koira aina suorituksen jälkeen hihnaan ja se on tehonnut, nyt meillä on molemmilla radalla kivaa. Ja alan pikkuhiljaa luottamaan Remuun. Viime keskiviikkona treenattiin kontakteja ja herra pysähtyi kuin seinään kontaktille, käytettiin tarkettia ja se toimi ihan loistavasti. Jihaa, tuntui ihan huimalta, kun saatiin heti onnistumista!! Myös keinua harjoiteltiin ja siinä myös pysähdytiin tarketin avulla tosi upeasti. Muutama pellekierros otettiin myös, mutta nyt en lähtenyt niihin mukaan, vaan kytkin koiran, kun se tuli luokse ja sitten jatkettiin. Lopuksi vielä hypyt ja putket päihin, sekin meni ensimmäisen oman sähläyksen jälkeen hyvin! :) Ihana Remu!

Remun agiliito

Meillä oli tässä pienenpieni tai no ei niin pienikään ongelma Remun agilityssä, kun mentiin herran tahdon mukaan kentällä, ei minun. Ja kaikki alkoi siitä, kun oli jotenkin niin hauskaa katsoa kun herra juoksenteli pitkin kenttää mennen putkeen ja aalle ja puomille ja taas putkeen ja sitten se vasta vaivautui (ehkä) tulemaan mun luokse. En aluksi nähnyt siinä mitään ongelmaa, mutta ajan kanssa alkoi hermo pikkisen palaa kun koira liiteli ihan omaksi ilokseen ei niin että meillä molemmilla olisi voinut olla radalla kivaa. Elokuun lopussa oli Concurrido-päivät Haminan Rotikossa ja siellä meillä oli agility ohjaajana Rannikon Timo, joka käski ottamaan koiran haltuun. Miten? Aluksi koira hihnaan joka törttöilystä ja jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Harjoiteltiin myös pieniä pätkiä kerrallaan ja näin kerrottiin mitä koiralta haluttiin. Olen nyt ottanut tuon hihnan meille agilityyn, eli kytken koiran jokaisen suorituksen jälkeen, enkä anna sen liihotella pitkin poikin. Näin ollen ylimääräiset karjumisetkin alkaa jäädä taakse ja agilitystä myös Remun kanssa on tullut kivaa. Toki herra vieläkin on pelle, mutta keskittyy nykyään paljon paremmin mun kanssa tekemiseen, kun ei pääse sooloilemaan.
Eilen tehtiin rataa, missä oli takaakiertoja ja valssauksia ja putkeenkin pääsi pariin otteeseen, sekä keppejä. Sen verran vielä jännitän Remun kanssa puuhailua, että unohdan itse kaikki ohjaukset ja näinollen koirakaan ei saa sitä onnistunutta suoritusta. Mutta kun oikein keskityin valssiin takaakierron jälkeen, niin saatiin se onnistunutkin suoritus ja tunne olikin sitten ihan mahtava. Seuraavaksi harjoiteltiin eteenmenoa esteillä, aita, rengas, aita ja pituus. Pituuden jälkeen oli tarketti, jonne vietiin nami yhdessä ja ensin yhden esteen takaa ja sitten kahden jne. Ensimmäisen aidan Remu kaatoi siivekkeineen, kun hyppäsi suoraan riman päälle, mutta onneksi ei satuttanut itseään ja uudestaan se menikin jo hyvin. Renkaallekin se hidasti ja meinasi törmätä siihen, mutta sai vauhdin uudelleen ja lopuksi saatiin kaikki neljä estettä onnistuneesti suoritettua ja mitäpä tekee ohjaaja sen jälkeen.. Antaa koiran juosta suljettuun putkeen ja KEHUU siitä ilosta vielä koiraansa. Ihan kuin olisi unohtunut ne opit, ettei anna koiransa sooloilla radalla.. Hah. No näistä virheistä toivottavasti opin taas jotakin. Koira saa palkan ja hetken riekkua sen kanssa, mutta ei missään nimessä saa palkata itseään noilla esteillä.. :) Mutta eilen meillä oli hirmu kivaa! Remu osasi jopa olla Nokin kanssa samassa hihnakoukussa kiinni, ilman että riekkuivat, ehkä kumpikin odottaa pääsevänsä tekemään, eikä siinä ehditä miettiä kenen vieressä odotellaan. Ihania poikia!

Ainiin, penturintamalta kuultua, Nealla on ollut aamupahoinvointia.. :)

Naksuttelua

Eilen päätin illalla syöttää koirien nappulat naksuttelun lomassa. Ronja oli ihan intopiukeena ja olisi tehnyt ihan mitä vaan saadakseen nappuloita ja se vähän myös herätti Remussa pientä kipinää, että mitä tuo mamma oikein vouhkaa. Naksuttelin vuorotellen kummallekin, ensin Ronjalle vähän läpsäisyjä, eli sen piti iskeä tassulla mun jalkaa ja sitten toisella jalalla yms.. No eihän tuo nyt Ronjalle vaikeata ole.. Remulle esineen nostamista, no ensin pelkästä tökkimisestä tuli naks ja nappula ja sitten kun vähän jo raotti suutaan, niin naks ja nappula ja sitten pitikin jo ottaa esinettä vähän suuhun ja naks.. mutta pirulainen ei ota maasta vaan kun esine oli mun kädessä, niin siitä otti suuhun. Ehkä se vielä joskus keksii sen maasta nostamisen myös ja sitten tuleekin superpalkka. Olen jo vähän yhdistänyt käskyä tuo siihen samaan, että hoksaisi yhteyden, mutta ehkä vielä kannattaa pysytellä pelkän naksussa ilman käskyjä.. Ronja tarjosi maassa maatessaan leuan maahan laittamista ja sitä sitten vahvistelin naksulla ja otin siihen käskyn mukaan ja nyt Ronja sitten osaa uuden tempun.. Remulle opetin sen ruoka-alustalla seisomista etutassuillaan ja siitä peruuttamista, välillä lamppu syttyi ja välillä se taas selkästi sammui, eikä Remuraukka ollut ihan varma mitä sen pitää tehdä.. Mutta sen takia otin nappulat ja naksun käyttöön, että saisin Remunkin syömään nappulansa ja tämän pikku jekkuilun ansiosta Remukin söi hyvällä halulla kaikki nappulansa, kun kupissa ne jää aina kupin pohjalle, kun ei muuta herkkua ole tarjolla.. :)

Kahdet liitelytreenit

Ensin suunnattiin Ronjan kanssa Purinalle, alkulenkin jälkeen päästiin ensimmäistä kertaa ulkokentälle treenaamaan. Odottelu oli ikävää ja suurin osa koirista haukkui aidassa kiinni ollessaan. Radan rakentelun jälkeen suunnattiin kahden/kolmen hengen ryhmissä kolmelle eri pisteelle tekemään pareittan suorituksia.

Kristiinan ohjauksessa tehtiin serpentiiniohjauksia.
1. hyppy, 2. hyppy, 3. putki, 4. hyppy, rintamasuunta kohti 7:n putkea, 4. hyppy ohjaus vasemmalla kädellä, 5. otetaan koira vastaan oikealla kädellä ja taas 6. vasemmalla ja sieltä sujahdus 7. putkeen. Sama vastakkaiseen suuntaan. Kuvio alla.

Karon kanssa aloitettiin tällä estesarjalla, eli kepeillä. Koira jätettiin 1. esteen taakse, itse kävelin aidan ja keppien väliin ja kutsuin koiran ja siitä kepeille. Meidän kepit meni ihan mönkään, joko aloitus meni pieleen tai sitten keppien keskellä jäi yksi keppiväli väliin tai sitten se ihan viimeinen väli epäonnistui. Tein välillä ilman ekaa aitaa, eli aloitettiin suoraan kepeiltä ja kun sain onnistuneen suorituksen, niin lopuksi vielä viimeiset aidat yli eli 3 ja takaaleikkauksella 4 jompaankumpaan suuntaan. Kuvio alla.

Viimeisen oli kaksi aitaa vierekkäin, ensin melkein kiinni toisissan ja koira ohjattiin aidan yli ja takaakierrolla takaisin ja samalla harjoiteltiin takaaleikkausta ja valssia. Vaikeutettiin suoritusta siirtämällä aitoja kauemmaksi toisistaan, niin että koiralla olisi ollut mahdollisuus puikahtaa aitojen välistä, mutta sekä Ronja että Jack suoriutivat näistä hienosti. Tästä ei kuvaa.

Lopuksi Kristiina katsoi vielä kaikkien keppisuoritukset, meillä meni alku hyvin, mutta lopusta luikahti liian aikaisin pois, no sain yhden suhteellisen onnistuneen suoritusen johon sitten lopetettiin.
Ronjan kepit on tällä hetkellä hyvin hakusessa, tuntuu että ollaan menty takapakkia, nyt tätyyy tehdä tehokeppiharjoituksia, että saadaan kepit kuntoon. Voi kun olis omat kepit pihalla, missä niitä vois päivittäin harjoitella. :)


Koiranvaihto, eli Ronja kotiin ja Remu tilalle ja kohti Hakkilaa ja perrotreenejä. Alkulämmittelyn jälkeen halliin rakentamaan rataa. Tälläkertaa meillä oli keppiharjoituksia, eteenlähetystä ja haltuunottoa.
Ensimmäiseksi kaikki tekivät kuuden sarjan keppejä, meillä on käytössä hienot Maijan tekemät ohjurit ekassa ja vikassa välissä. Remu ekan ohjurin hypättyään yli, meni loistavasti. Tästä on hyvä jatkaa keppejä.
Seuraavaksi otettiin eteenmenoa ja hyppyharjoituksia. Neljä aitaa olivat peräkanaa ja rimat joko 45 tai 50 korkeudella. Remu meni hienosti silloin kun viimeisen aidan edessä oli tarketti nameineen valmiina. Kun lähdin juoksemaan koiran kanssa yhdessä, niin silloin Remu puikahti viimeisestä välistä pois, eli oma ohjaus oli pielessä ja piti muistaa pitää käsi ylhäällä kokoajan. No saatiinhan me sekin sitten kunnialla läpi vaikka Remun alkuun pitikin käydä moikkaamassa Emppua ja sitten juosta putkeen ja sieltä pöydälle ja aidan yli takaisin Empun luokse ja sitten lopuksi taas mamman luokse, ainiinsunkokanssatässäjotainpititehdä?
Haltuunotossa koira jätetiin 2. aidan taakse ja hyppyytettiin kaksi aitaa ja omalla vartalonliikkeellä ja koiran nimen "huuhtamisella" (sitähän tässä lajissa tulee tehtyä eli huudettua) koira haltuun ennen viimeistä aitaa _ no ekaksihan se ei tietenkään onnistunut, mutta toisella tai kolmannella kerralla sitten onnistuikin, jeeee! Sama kuvio myös toiselta puolelta sekä 1 että 2. Alla kuvio.





Kiitos taas mielettömän kivoista treeneistä joista ei puuttunut ääntä eikä naurua! :)

Remun agiliidon kevään päätöskisat

Eilen oli Remun agiharkkojen talvi-kevätkauden päättäjäiset ja koutsimme teki pikkukisaradan. Ensin saimme harjoitella rataa pätkissä ja sitten verenmaku suussa kisaamaan.. :)
Ekaksi aloitettiin 1-4 esteistä, aita, pituus, aita ja putki numeron puoleisesta päästä sisään. Remuhan ei malttanut millään odotella, vaan syöksyi ihan omatoimisesti hyppimään radalla aitoja ja sinkoilemaan putkiin ja hyppimään Empun syliin yms yms.. Ja eikun koira takaisin ensimmäisen esteen taakse ja taas uusi yritys _ Remu meni kaksi ekaa estettä kivasti ja kolmannen jätti väliin ja siitä putkeen väärästä päästä. Annina pyysi kokeilemaan ohjausta vasemmalta puolelta, josko se sitten auttaisi, mutta putki veti koiraa niin hemmetisti luokseen, että se olikin taas siellä väärällä putken suulla. Seuraavalla kerralla sain koiran istumaan lähdön taakse ihan suorassa linjassa, en edes ehtinyt lähteä liikkeelle, kun se hyppäsi kaikki esteet hienosti pudottaen kyllä viimeisen riman ja sinkosi putkeen, mutta löi jarrut putken suulla kiinni. Huoh.. Ajattelin jo tuossa vaiheessa, että ei taaskaan ole meidän päivä, mutta sitten lähetin sen pituuden takaa ja siitä sainkin onnistuneen suorituksen ja sitten koiran vaihto.
Seuraavaksi harjoiteltiin esteet 5-10. Vitoselta kutoselle piti tehdä valssi ja sitten pinkoa taas minkä jaloista kerkesi seuraavalle esteelle _ tämä menikin jo vähän paremmin, sain koiraakin paremmin haltuun kuin lähdössä.
Lopuksi sitten kisasuoritus, Anna otti aikaa, joko Emppu tai Maija kuvasi videolle ja toinen laski virhepisteet. Hylkyhän meille tuli, mutta päästiin lopulta jopa rata loppuun asti suoritettua. Paras meidän aika taisi olla 14 sekuntia, kisan ylivoimainen voittaja pari oli Emppu ja Kola huimalla 11 sekunnin ajalla ja nollaradalla! Wohoo.. Emppu kylläkin omassa blogissaan hyvin kirjoitti, että jokainen meistä voitti oman luokkansa ylivoimaisesti, Maija Nemin kanssa narttujen mediryhmän, me Remun kanssa alottelijoiden ryhmän ja Emppu Kolan kanssa formulakiihdytysajoryhmän.. :) Olipas taas mielettömän kivaa sekä ohjaajalla että koiralla, kunhan muistan ensikerralla ottaa vettäkin koiralle mukaan, kun kieli roikkui melkein maassa asti.. :)
Lopuksi Annina otti Remun haltuunsa ja vei sen radan läpi ja koirahan meni kuin rasvattu, hyvällä ajalla ja nollaradalla, eli tuli heti mieleen, onko ohjaajassa vai koirassa vika.. :))) No kyllähän mä sen tiedän että ohjaajan pitää petrata vielä paljon, ennenkuin saan Remunkin toimimaan samalla lailla kuin se toimii Anninan kanssa..

Ensiviikosta alkaakin sitten kesäkauden treenit, uusia tuulia odotellessa! Kiitos Annina ja Anna viimekaudesta, ilman teitä ei oltaisi päästy tälle tasolle, missä nyt ollaan! :)

Remun näytelmät Tre Kv 21.03.2010

Sunnuntai aamulla lähdettiin puoli kahdeksan kohti Tamperetta ja matkalta noukittiin Raimo mukaan esittämään Remu. Tuomarina näytelmissä oli saksalainen Horst Kliebenstein. Arvosteluksi tuli EH seuraavin kommentein;
Hyvä koko. Saisi olla himan vahvempi. Erittäin hyvä karva. Pää voisi olla hieman pidempi. Korkealle kiinnittyneet korvat. Tasapurenta. Kuiva kaula. Ylälinja kunnossa. Rintakehä voisi olla syvempi. Takaosassa hyvä potku. Etuliikkeissä kyynärpäät hieman ulkonevat.

Arvostelu oli ok ja olin siihen tyytyväinen. Pohdin vielä yhtä näyttelyä, mutta myös karvojen leikkuuta ja karvat meni näyttelyn edelle. Ehtiihän tuo vielä näytelmissä juosta.

Alla kaksi kuvaa lainattu Mari/Kennel Vivaracho, loput omia.







Remu the portugeesilook.. kjäh kjäh..

Eilisen agiliidon viideota

Empun (E.Kainulainen) kuvaamaa ja omistavaa viideota meidän eilisistä agilitytreeneistä.. =)

Remun agiliito ja pesu

Tänään tehtiin kunnon alkulämmittelyt Empun, Kolan ja Nokin kanssa ennen agitreenejä. Treffattiin Jakomäessä 19.10 ja takaisin autoilla oltiin 19.50. Hakkilassa oltiin sitten kahdeksalta ja tehtiin vielä puolen tunnin hihnalenkki, eli voidaan kerrankin olla ylpeitä kunnon alkulämmittelyistä! No pakkastakin oli vissiin -16 astetta.. Hyrr..

Meitä ei tänään ollutkaan muita, kuin edellä mainitut ja vetäjänä Anna.

Meillä olikin jo kunnon rata tänään, aita, aita, vinottain aita ja lopuksi putki kaarella ja vielä aita. Kahden ensimmäisen aidan jälkeen tuo vinottain aita ja putki olivat kummallakin puolella. Piirros olisi helpompi hahmottaa, mutta menköön näin. Ensin otettiin Remun kanssa aita, vino aita ja putki, sitten lisättiin loppu aita ja vielä lisättiin ensimmäinenkin aita mukaan.
Remulla taisi loksahtaa asioita kohdilleen, koska se oli oikeesti jopa hyvä.. No mun täytyy vaan parantaa omaa ohjausta ja vauhtia, niin saadaan Remustakin vielä agitykki. Sillä riittää vauhtiä ihan hirmusesti, en pysy sen perässä millään. Mutta ehkä se joku päivä oppii kuuntelemaan mua, eikä höösää omiaan.. Pitihän sen käydä välissä parissa putkessa ja aalla ja hyppiä pari aitaa omin päin ennenkuin päästiin taaas takaiin rataa tekemään.. Hih.. Opeteltavia asioita, odottaminen aidan takana, se varastaa tosi helposti, josta on päästävä eroon (eikä helpota yhtään, että annoin sen varastaaa) :)

Kotiin tultaessa katsoin koiraani ja päätin, että nyt on mentävä suihkuun. Sen parta ja tassut oli suorastaan MUSTAT. Suihkutettuani tassut lattialle valui oikeasti mustan sinistä vettä, agikentän hiekka on hiukkasen likaista.. No en olekaan pessyt Remua kuin vissiin kerran tänä talvena ja silloinkaan en tainnut koko koiraa pestä. Herraa on hauska seurata kun sen päästää suihkusta, niin se hinaa itseään pitkin mattoja kuivatakseen itsensä.. Se jatkoi sitä melkein puoli tuntia.. No rauhoittui lopulta, alkoi isännältä melkein pinna palaa, kun eläin meni peppu pystyssä telkkarin edessä.. Urheilu kun on meidän isännälle se kaikista tärkein juttu.. :) No nyt on hyvä mieli, oli hyvät alkulämmittelyt, mielettömän kivat treenit (KIITOS ANNA!) ja nyt on vielä puhdas koira!

Remu ja lankakerä

Aamulla heitin Pasin töihin, ja kävin samalla matkalla kaupassa, eli pois olin max. tunnin.. Mitäpäs meidän herraotus sillävälin olikaan keksinyt. Kerrankin sain sen itseteosta kiinni, kun todistusaineisto oli suorastaan takertunut herran ympärille. Viimeviikolla kun käytiin kaupassa, niin ilmeisesti herra oli varastanut ruokapöydältä pussin missä oli lankakeriä ja ne oli levitelty eteiseen, kahta eri lankaa joista toiset sain kerittyä mutta toisesta langasta jäi möykky, mitä en saanut selviteltyä ja jätin sen olohuoneen pöydälle ja nyt aamulla kun tulin ovesta sisään oli tämä möykkylankakerä kiertyneenä Remuun. Ihmettelenkin kun Ronja ainoastaan oli mua ovella vastassa ja kohta tuli Remukin punaiset hapsulangat mukanaan. Nauratti niin pirusti, mutta yritin pitää pokan naamalla ja olla kommentoimatta mitenkään, Remu oli juuri sen näköinen, että _mämitäänoletehnytlangatvaanloikkasiminuun_ ja häntä heilui iloisesti. No eihän siinä auttanut kuin päästää koira pinteestä. Nyt niitä lankoja ei ainakaan enää saa selvitettyä.. Yrittiköhän se kutoa itselleen villapaitaa? :) Ja nyt selvisi se kumpi meillä touhuaa täällä kun ovat keskenään kotona.. <3

Remun korvalääkäri

Käytiin eilen Remun korvan takia lekurissa, kun sille kerääntyi oikeaan korvaan kokoajan mustaa likaa ja töhnää. Olen sitä yrittänyt putsailla ja nyhtää karvoja irti, mutta aina sinne kerääntyi likaa. Toinen korva on ihan puhdas. Lekuri rauhoitti Remun ja samalla nyhti syvältä läheltä tärykalvoa karvoja ja likaa. Siellä oli kunnon paakku, joka toivottavasti nyt pysyy poissa. Samalla rapsutti vähän takahampaista keltaista möhnää pois. Kaveri ei olisi millään halunnut heräillä vaikka laitettiin herätyspiikki. Patjalla tuntui kivalta kölliä. No sitten kun herra sieltä nousi, niin hoiperteluahan se oli. Ei käynyt edes iltapissalla vaan könysi itsensä sohvalle, johon peittelin sen viltin alle. Samasta asennosta heräsi aamulla yhä viltti päällään. Voi kyynel, miten suloista. Toivottavasti korva nyt on parempi.

Remun ilta

Eilen kun tulin töistä kotiin, ehdin piipahtaa siellä parikymmentä minuuttia, kun sitten olikin jo taas lähdettävä. Remulle ruuat matkaan, treeniliivi päälle ja auton nokka kohti Itää ja osoitteena Annan koti. Osallistutaan Ronjan kanssa Rally-toko kurssille ja eilen oli infotilaisuus Annalla. Sain luvan ottaa Remun mukaan, koska sieltä lähdimme suoraan vielä agiliitelemään. Remuhan käyttäytyi ihan koiramaisesti, ei riekkunut, mitä nyt kävi kerjäämässä kaikilta rapsutuksia. Tullessamme Remu joutui pusutulitukseen., kun pieni Neva päätti pusuttaa Remun pöpiksi. Remu oli jo hätää kärsimässä ja teki harhautuskäännöksiä ja yritti päästä tilanteesta pois, mutta Neva vaan hyökkäsi uudelleen kimppun. No eihän siinä Remun auttanut muu kuin ärähtää muutaman kerran matalan murinan säestyksellä, niin pikkuneiti heittäytyi seljuulleen. Ja taas sinkosi siitä uudelleen pusuttelemaan. Yläkerrassa meno vähän rauhoittui, kun Neva kävi sitten puremassa ihmisten jalkoja, käsiä, huulia ja korvia.. Remulle teki tosi hyvää olla ihmisten ympäröimänä ja kun se sai itse käydä hakemassa huomiota, kuka sitä siten antoi tai jätti antamatta, mutta että kenenkään ei sitä tarvinnut kutsua luokse. Se kun ei ole niin vieraiden perään, paitsi sitten muutamien tuttujen, jotka ovatkin asia erikseen.. :)

Agilityssä se kävi vähän sinkomassa omia juoksujaan, ei millään olis malttanut kuunnella mitä piti tehdä, mutta kun mulla meinasi pinna palaa, niin kyllä se sitten tuli mukana ja näytti että kyllä mä osaan, en vaan aina viitsi.. Remu palkkautuu mukavasti sekä namilla että lelulla, lelusta näyttää kyllä saavan sekin spurttivaihteen päälle. Kun vielä saisi nuo omat ohjaukset hallintaan, niin koirakin voisi ehkä pystyä niitä lukemaan paremmin. Eilen tehtiin valssiharjoituksia, takaaleikkausta, pituus, muuri, aita eteenmenoa, sekä puomia. Puomilla Remu ei onneksi kiidä niinkuin Ronja, ja malttaa jopa pysähtyä kontaktille.. Jee, oikein onnistunut ilta.
Kiitos siitä kuuluu Annalle ja Anninalle ja agilitytreenikavereille!

Remu maalaiskoira

Kävin eilen päivällä mummolla siivoamassa Kalliossa ja jätin Remun autoon siksi aikaa, kun tuo ei viihdy mummon luona ollenkaan. On pentuna säikähtänyt siellä jotain, niin ei pysty olemaan rentona ollenkaan. Ajattelin tehdä lenkin Töölönlahden ympäri Remun kanssa, kun aamupäivällä olin Ronjan kanssa pentutreffeillä eikä Remua huolittu sinne mukaan. Ajoin auton Töölönlahden reunalle ja kuinka ollakaan, Remuhan oli ihan jäykkänä koko matkan eikä pystynyt haistelemaan, eikä sitä kiinnostanut muut koiratkaan ollenkaan saati linnut.. Enhän mä muistanut että tuo meidän otus on senverran ääniherkkä, että junat ja ratikat sai sen ihmettelemään noita kummallisia ääniä niin paljon ettei sitten herra pystynytkään nauttimaan kävelylenkistä ollenkaan. Muutama koiranomistajakin väkisin tuputti omat koirat iholle, eikä se hetkauttanut Remua millään tavalla.. yleensä tuollainen olisi aiheuttanut jonkinlaista kiinnostusta.. :) Voi meidän pientä "maalaiskoiraa". Täytyy myöntää, kun rupesi kuuntelemaan, niin onhan tuolla keskustassa huomattavasti meluisampaa, kuin meidän kotinurkilla Suutarilassa. Ja sitten taisi olla ihmisiäkin liikaa Remun mielenrauhalle, kun jouduimme väistelemään lastenvaunuja ja ohittelemaan hitaasti käveleviä ihmisryhmiä ja tuli fillaristejä ja lenkkeilijöitä joka suunnasta. Eli me ei ainakaan koskaan voida muuttaa keskustaan Remun kanssa asustelemaan, Ronja kun on asustanut ekan elinvuotensa Kalliossa, ei piittaa noista äänistä millään tavalla. Hauska miten nämä yksilöt ovat niin erilaisia. Ja jännintä asiassa on ettei Remu ole paukkuarka ollenkaan ainoastaan ääniherkkä yksilö.