Videota kisoista

Ronja liiteli itsensä kakkosiin!

Tänään kisattiin Ronjan kanssa Kirkkonummella ja hienosti kisattiinkin. Ensimmäiseltä radalta saatiin kolmas nousunolla ja sijoitus oli 6. 8 koiraa sai nollan (aikarajan sisällä) 41 koirasta. Jee!
Salla ja Karo tulivat hakemaan meidät aamulla ja kimppakyydillä matkattiin kohti Kirkkonummea, tultiin puoli tuntia aiemmin kuin kisojen piti alkaa paikalle, niin kohta jo kuulutettiin että maxi ykkösten rataantutustuminen oli alkamassa. Aikataulut oli näköjään hieman edellä, mutta pääasia että olimme siis saapuneet paikalle. :) Myös Karolla meni lujaa, toiselta radalta hekin saivat nousunollan ja siirtyivät upeasti ykköspaikan kautta kakkosiin!

Andiksen paluu

Tänään. Karvat. Koirilta.

Ja nehän ei siitä pidä, kun kaivoin trimmauspöydän esiin ja Andiksen kaapista. Ensimmäiseksi operoitiin Ronja, ajelin pään ensin ja sitten tassut, koska ne kamalimmat osuudet. Pää meni yllättävän kivuttomasti tänään, mutta tassujen kanssa taisto oli kova, mutta minä vein erän 1-0 ja loput menikin sitten hujauksessa. Remun kanssa jätin pään suosiolla viimeiseksi, koska se on ihan hirveetä eläinrääkkäystä sen mielestä. Tassujen kanssa myös tapellaan, mutta tuo pää on jostain syystä ihan kammottavaa ajeltavaa herran mielestä. Arvatkaa mikä oli tämän erän tulos, hahaa 2-0 Remun tappioksi. Kaikki saatiin ajeltua, eikä siinä auttanut itku eikä hammasten kiristely. Senpä seurauksena olikin sitten mukava kaivaa imuri esiin ja imuroida koko kämppä sekä siinä samassa sitten tuli lattiatkin pestyä. :)
Koirat pihalle ja sitten koko porukka suihkuun ja nyt on kaksi nakkenakuttajaa, seuraavan kerran sitten kaivetaan Andis kaapista ensi vuoden puolella, nyt saavat talvea vasten kasvattaa pikku karvapeitettä. Karvaton vesikoira on <3

Remu liitelee

Keskiviikkoisin on Remun agiliito ja se on kehittynyt huimasti viime kesästä, sillä on ikään kuin lamppu syttynyt tätä lajia kohtaan. Ennen se oli pelkästään Remun pellelaji, piti aina keksiä itse omaa kivaa radalla,putkeen, aalle, puomille jne.. No tekee se vieläkin toki niin, mutta nyt ollaan otettu hallinta käyttöön, eli koira aina suorituksen jälkeen hihnaan ja se on tehonnut, nyt meillä on molemmilla radalla kivaa. Ja alan pikkuhiljaa luottamaan Remuun. Viime keskiviikkona treenattiin kontakteja ja herra pysähtyi kuin seinään kontaktille, käytettiin tarkettia ja se toimi ihan loistavasti. Jihaa, tuntui ihan huimalta, kun saatiin heti onnistumista!! Myös keinua harjoiteltiin ja siinä myös pysähdytiin tarketin avulla tosi upeasti. Muutama pellekierros otettiin myös, mutta nyt en lähtenyt niihin mukaan, vaan kytkin koiran, kun se tuli luokse ja sitten jatkettiin. Lopuksi vielä hypyt ja putket päihin, sekin meni ensimmäisen oman sähläyksen jälkeen hyvin! :) Ihana Remu!

Remusta tulee jälleen iskä

Nea kävi eilen ultrassa ja masu oli täynnä hyvänkokoisia pentusia. Ainakin viisi sieltä on tulossa, mutta koska olivat jo aika kookkaita, ei oltu pystytty tarkkaa lukumäärää katsomaan. Jännittävät nelisen viikkoa vielä odottelemme pentusten syntymää. Remu taitaa kumminkin olla autuaan tietämätön koko asiasta.

Leena Piiran hierontakurssilla

Turussa järjestettiin koirahierontakurssi 2.10. Osallistuin Ronjan kanssa kurssille ja saatiin hyviä vinkkejä ja niksejä kotikoiran turvalliseen hierontaan. Nyt täytyy vaan ottaa niksit käyttöön, ettei ne unohdu. Ronja jopa nukahti mun käsittelyyn, mikä oli tosi liikuttavaa, koska yleensä se ei pysty täydellisesti rentoutumaan,kun käydään Heidillä hierottavana. Täytyy testata oppeja myös Remuun, koska se käyttäytyy pitkälti samallalailla kuin Ronja, eli kokoajan pitää venkuloida ja rauhoittumiseen menee aikansa.

Ronja 6 vuotta!

6 vuotta sitten syntyi maailmaan viisi pientä mustaa palleroa, joista yhdestä tuli Ronja. Tänään Ronja ja hänen 3 siskoa ja yksi veli täyttävät 6 vuotta! Onnea mamman pikku lirpukalle!

Remun agiliito

Meillä oli tässä pienenpieni tai no ei niin pienikään ongelma Remun agilityssä, kun mentiin herran tahdon mukaan kentällä, ei minun. Ja kaikki alkoi siitä, kun oli jotenkin niin hauskaa katsoa kun herra juoksenteli pitkin kenttää mennen putkeen ja aalle ja puomille ja taas putkeen ja sitten se vasta vaivautui (ehkä) tulemaan mun luokse. En aluksi nähnyt siinä mitään ongelmaa, mutta ajan kanssa alkoi hermo pikkisen palaa kun koira liiteli ihan omaksi ilokseen ei niin että meillä molemmilla olisi voinut olla radalla kivaa. Elokuun lopussa oli Concurrido-päivät Haminan Rotikossa ja siellä meillä oli agility ohjaajana Rannikon Timo, joka käski ottamaan koiran haltuun. Miten? Aluksi koira hihnaan joka törttöilystä ja jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen. Harjoiteltiin myös pieniä pätkiä kerrallaan ja näin kerrottiin mitä koiralta haluttiin. Olen nyt ottanut tuon hihnan meille agilityyn, eli kytken koiran jokaisen suorituksen jälkeen, enkä anna sen liihotella pitkin poikin. Näin ollen ylimääräiset karjumisetkin alkaa jäädä taakse ja agilitystä myös Remun kanssa on tullut kivaa. Toki herra vieläkin on pelle, mutta keskittyy nykyään paljon paremmin mun kanssa tekemiseen, kun ei pääse sooloilemaan.
Eilen tehtiin rataa, missä oli takaakiertoja ja valssauksia ja putkeenkin pääsi pariin otteeseen, sekä keppejä. Sen verran vielä jännitän Remun kanssa puuhailua, että unohdan itse kaikki ohjaukset ja näinollen koirakaan ei saa sitä onnistunutta suoritusta. Mutta kun oikein keskityin valssiin takaakierron jälkeen, niin saatiin se onnistunutkin suoritus ja tunne olikin sitten ihan mahtava. Seuraavaksi harjoiteltiin eteenmenoa esteillä, aita, rengas, aita ja pituus. Pituuden jälkeen oli tarketti, jonne vietiin nami yhdessä ja ensin yhden esteen takaa ja sitten kahden jne. Ensimmäisen aidan Remu kaatoi siivekkeineen, kun hyppäsi suoraan riman päälle, mutta onneksi ei satuttanut itseään ja uudestaan se menikin jo hyvin. Renkaallekin se hidasti ja meinasi törmätä siihen, mutta sai vauhdin uudelleen ja lopuksi saatiin kaikki neljä estettä onnistuneesti suoritettua ja mitäpä tekee ohjaaja sen jälkeen.. Antaa koiran juosta suljettuun putkeen ja KEHUU siitä ilosta vielä koiraansa. Ihan kuin olisi unohtunut ne opit, ettei anna koiransa sooloilla radalla.. Hah. No näistä virheistä toivottavasti opin taas jotakin. Koira saa palkan ja hetken riekkua sen kanssa, mutta ei missään nimessä saa palkata itseään noilla esteillä.. :) Mutta eilen meillä oli hirmu kivaa! Remu osasi jopa olla Nokin kanssa samassa hihnakoukussa kiinni, ilman että riekkuivat, ehkä kumpikin odottaa pääsevänsä tekemään, eikä siinä ehditä miettiä kenen vieressä odotellaan. Ihania poikia!

Ainiin, penturintamalta kuultua, Nealla on ollut aamupahoinvointia.. :)

Nolla agista ja SM-hopeaa Rally-tokosta

5.9. käytiin Purinalla syysskaboissa kisaamassa agilitya, ensimmäiseltä radalta tuli 10 virhettä kun Ronja hyppäsi kaksi kertaa puomilta alas. En tiedä vaikuttiko siihen se, että oli outo kumipohjainen puomi, vai se että puomin ylöstulolla oli ampiaisia. Toiselta radalta saatiin nolla ja sijoitus 3.! Päästiin ensimmäistä kertaa siis palkintosijoillekin ja tämä oli toinen nousunolla, yksi tarvitaan vielä siirtyäksemme kakkosiin. Tarkoistus olisi 25.9. mennä taas kisaamaan.

Tänään käytiin Kirkkonumella kisaamassa Rally-tokoa, ohjaajana Ronjalla oli Annina ja tämä pari nappasi SM-hopeaa AVO-luokasta, ihan mieletöntä! Annina sai palkkioksi hopeamitalin ja meille tuli ruokasäkki. Olin aivan varma, että hylsy tulee, kun Annina harjoitteli Ronjalla istumisesta seisomista ja se oli sellaista takkuamista kun ei olla sellaista harjoiteltu vissiin koskaan. Ja toinen pelottava momentti oli houkutus ruutu, missä oli tennispallo ja kissanruokaa, mutta rouva ei niitä edes vilkaissut. Jee, hieno tyttö mulla!

Videoon pääset klikkaamalla otsikkoa..

Remu heilastelemassa ja päivityksiä

Meinaa blogi aina välillä jäädä unholaan. Paljonhan on ehtinyt taas tapahtua, kun aikaakin on kulunut. Remu tapasi ihanan perroneidin Nean (Zorrazo Dulcinea) ja käytiin metsälenkillä Espoossa. Mukana oli myös Ronja, joka hyväksyi Nean ja sittenhän asia olikin jo selvä. Remu käyttäytyi herrasmiesmäisesti, eikä kertaakaan yrittänytkään astua Neaa, jolla jo juoksut oli alkaneet. Tokihan Remu esitti kaikki hurmurin taitonsa, jotka ei juuri silloin näyttänyt Neaan täysin uppoavan.
Remulle pakattiin kaulapanta, hihna ja ruuat ja kävin heittämässä sen Espooseen Nean luokse maanantaina ja jatkoin Ronjan kanssa agilityharkkoihin. Hain Remun takaisin kotiin tiistai-iltana ja Ronja haistelikin Remua päästä jalkoihin ihmetellen missä poika oli oikein luurannut. Keskiviikkona vielä yksi reissu kohti Espoota ja nyt sitten vaan odotellaan, alkaako Nean vatsan seutu kasvaa.. :)
Ronjan kanssa agiliideltiin Remun reissun ajan ja olikin onnistuneet treenit Jukan johdolla. Tehtiin vaikeampaa rataa, jossa joutui miettimään erilaisia ohjauksia ja miten pääsisi itse helpoimmalla. Keppikulmiakin treenattiin, sekä Aalle takaajättöä, mutta siinä Ronja päätti tulla takaisin alas, kun jouduin kaartamaan Aalta aikalailla sivulle, kun Aan alla oli mutkaputki. Putket meni ihan loistavasti ja Ronjalla oli vauhti päällä , mistä saatiikin kehuja. On sen kanssa kyllä kivaa radalla, tuntuu että molemmat nauttii ja sehän onkin se pääasia. Sunnuntaina meillä onkin edessä agikisat Purinalla ja jo vähän jännittää..

Odottelen vielä kuvia eilisiltä pentutreffeiltä, jotka järjestettiin Paulan luona, me ei valitettavasti päästy osallistumaan agin ja Remun naisseikkailujen takia.