Remu maalaiskoira

Kävin eilen päivällä mummolla siivoamassa Kalliossa ja jätin Remun autoon siksi aikaa, kun tuo ei viihdy mummon luona ollenkaan. On pentuna säikähtänyt siellä jotain, niin ei pysty olemaan rentona ollenkaan. Ajattelin tehdä lenkin Töölönlahden ympäri Remun kanssa, kun aamupäivällä olin Ronjan kanssa pentutreffeillä eikä Remua huolittu sinne mukaan. Ajoin auton Töölönlahden reunalle ja kuinka ollakaan, Remuhan oli ihan jäykkänä koko matkan eikä pystynyt haistelemaan, eikä sitä kiinnostanut muut koiratkaan ollenkaan saati linnut.. Enhän mä muistanut että tuo meidän otus on senverran ääniherkkä, että junat ja ratikat sai sen ihmettelemään noita kummallisia ääniä niin paljon ettei sitten herra pystynytkään nauttimaan kävelylenkistä ollenkaan. Muutama koiranomistajakin väkisin tuputti omat koirat iholle, eikä se hetkauttanut Remua millään tavalla.. yleensä tuollainen olisi aiheuttanut jonkinlaista kiinnostusta.. :) Voi meidän pientä "maalaiskoiraa". Täytyy myöntää, kun rupesi kuuntelemaan, niin onhan tuolla keskustassa huomattavasti meluisampaa, kuin meidän kotinurkilla Suutarilassa. Ja sitten taisi olla ihmisiäkin liikaa Remun mielenrauhalle, kun jouduimme väistelemään lastenvaunuja ja ohittelemaan hitaasti käveleviä ihmisryhmiä ja tuli fillaristejä ja lenkkeilijöitä joka suunnasta. Eli me ei ainakaan koskaan voida muuttaa keskustaan Remun kanssa asustelemaan, Ronja kun on asustanut ekan elinvuotensa Kalliossa, ei piittaa noista äänistä millään tavalla. Hauska miten nämä yksilöt ovat niin erilaisia. Ja jännintä asiassa on ettei Remu ole paukkuarka ollenkaan ainoastaan ääniherkkä yksilö.