Tiistaina aloitin aamulla pakkaamisen ja suunnattiin auton nokka kohti Lohjaa. Ensin suuntasimme family Salmisten luokse ja illalla lähdettiin ajelemaan kohti Karstulaa. Illalla muita ei tullutkaan paikalle vaikka tarkoitus oli että kaikki ilmaantuvat jo tiistaina että saadaan tutustuminen suoritettua, mutta se tehtiin sitten vasta aamulla. Ensimmäinen yö meni valvoessa, koska huone johon Ninan kanssa majoittauduimme, oli aivan täynnä myrkytyksestä huolimatta hyttysiä ja huone oli tuskaisen kuuma, eikä hyttysten takia voinut tulla peiton alta pois ja olin aivan hiestä märkä. Aamulla oli seitsemältä herätys, mutta nousin jo kuuden jälkeen, koska en enää kestänyt hyttysten ininää. Ajattelin jo että nyt riitti, mutta onneksi Nina kävi hakemassa kotoaan teltan ja saatiin Remun kanssa nukkua loppu yöt siinä. Nina nukkui toisessa teltassa, eli sen jälkeen uni maistui..
Esa Viitala oli kouluttajana ja hän kehui Remua, että tässä on meillä oikea JÄLKIKOIRA. Pakko vaan hehkuttaa, koska ensimmäinen jälki mikä Remulle tehtiin, koira näki kun jäljentekijä talloi jäljen, koira lähettiin tuoreelle jäljelle miltei heti ja Remu jäljesti suvereenisti alusta loppuun, missä oli palkka. Viitala ei itse käytä jäljillä ollenkaan ruokapalkkaa, mutta Remu on siihen totutettu, niin sille sen annoin. Lopuksi tehtiin vielä Remulle uusi jälki, missä se näki vielä kun ukko meni metsään, mutta otin koiran kauemmaksi ja odotettiin jo hetki enemmän ja otin jo käyttöön jälkisanan, jota tulen käyttämään jäljellä, eli yksinkertaisesti JÄLKI. No eipä siinä muuta kuin koiran perään ja äkkiähän tuo oli jo jäljen päässä, josta sai taas ruokaa. Kouluttaja oli vaikuttunut koiran kyvyistä, koska emme ole tätä aiemmin tehneet jälkeä, kuin muutamia kertoja.
Seuraavana päivänä Viitalalla oli taas kaikille koirakoille uudet kujeet. Meille tallottiin jo pidempi jälki, ehkä noin 150-200m ja sen oli tarkoitus vanheta puolisen tuntia, mutta koska aina aikataulut pettää, niin jäljestä tulikin reilun kahden tunnin jälki. Jäljellä oli kolme esinettä, yksi puukeppi ja kaksi muuta esinettä jotka olivat hajustuneet jäljentekijällä jonkin aikaa. Jälki meni suhteellisen vaihtelevalla alustalla, ihan perus metsämaastosta aurinkoiselle sammaleiselle kalliolle ja risukolle. Lähetyksessä koira hetken mietti, mutta kun sai hajun päästä kiinni, niin se meni taas kuin vanha tekijä, merkkasi KAKSI esinettä (ei vielä ole nouto kunnossa, joten ei nostanut niitä) mutta kehuin valtavasti ja sitten taas jatkettiin matkaa ja jäjen päässä olikin tällä kertaa lelu, mutta haki selvästi ruokaa, joten ei kiinnostunut pupustaan millään tavalla vaikka sitä yritin sillä pupulla leikittää.. No mutta taas saatiin kunnon kehut koiran työskentelemisetä, joten eihän sitä muuta voinut kuin olla ylpeä lirpukasta.
Tänään vikana päivänä tehtiin jo eka janaharjoitus, niin että jäljentekijä kolmen metrin matkalla käveli kolme-neljä kertaa alun edestakaisin ja lähti siitä tekemään jälkeä ja kun jälki oli vanhentunut n tunnin verran, niin laitoin koiran janalle, ihan kiinni siihen kohtaan makaamaan, mistä jälkeä oli tallattu eestaas ja koiran oli tarkoitus reakoida jälkeen, mutta meille kävi pikku kömmähdys, kun potkaisin vahingossa maastokengälläni Remua kuonoon, niin sehän meni ihan tolaltaan ja jouduin auttamaan sen haistelemaan jälkeä ja sittenhän taas mentiin kuono kohti maata viistäen, tälläkertaa ei ollut esineitä ja koira veti jäljen hienosti loppuun asti.
Kotiläksyksi saatiin naksuttelulla esineen nouto. Joka päivä jos jaksais, niin eiköhän tuo ole parissa viikossa hallussa.
Iso kiitos että saatiin Remun kanssa tulla jälkileirille, kiitos Milla ja Sirpa!
Videota tulossa myöhemmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti